Saarna Lapinlahden kirkossa 2.1.1983
3. vuosikerta
Matt. 12: 46-50
Hänen vielä puhuessaan kansalle, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona, tahtoen häntä puhutella. Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."
Tämän sunnuntain aihe on Jumalan huoneen ihanuus.
Tänään olemme saaneet tulla tähän kauniiseen kirkkoon kuulemaan ja kätkemään Jumalan sanaa. Mutta tätä kirkkoa ei tee kauniiksi vain sen ulkonainen viehätys, vaan kirkon paras kaunistus on sinne kokoontunut seurakunta. Ilman Herran kansaa Herran huone olisi autio ja tyhjä.
Sanan ja sakramenttien ääreen kokoontunut seurakunta muodostaa seurakuntaperheen. Tämä seurakuntaperhe on suuri, se on maailman laajuinen. Siihen kuuluu jokainen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettu opetuslapsi. Jeesus tuli tätä opetuslapsiseurakuntaa perustamaan.
Tämän sunnuntain teksti vie meidät aikaan, jolloin Jeesus oli aivan tämän seurakunnan perustamisen lähtökuopissa. Jeesus opetti ja saarnasi Galilean kylissä ja kaupungeissa. Hänen ympärillään oli paljon kuulijoita, joskus jopa tuhansiin nouseva kansanjoukko. Hän oli lähtenyt kotikaupungistaan Nasaretista Joosefin ja Marian kodista opetustehtävään. Kun hän kulki kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin, kotiväki alkoi huolestua. Mitä on tämä kiertolaisen elämä? Se ei kotiväen mielestä ollut sopivaa. Ja niin he tekivät päätöksen, että Jeesus oli palautettava takaisin kotiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Niin he menivät paikkaan, jossa Jeesus opetti, ja pyysivät päästä häntä puhuttelemaan. Joku kuulijoista vei Jeesukselle äidin ja veljien viestin: “Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella.” Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: “Kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljiäni?” Ja hän ojensi kätensä opetuslasten puoleen ja sanoi: “Katso, minun äitini ja veljeni. Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Näin Jeesus tahtoi sanoa, että seurakuntaperheessä keskinäinen yhteys on sukulaisuussuhteita voimakkaampi. Sen keskellä koetaan Jumalan lupausten täyttyminen. Sen keskellä tapahtuu Jeesuksen taivaallisen Isän tahto.
Mitähän Jeesus sanoisi meille, tämän ajan seurakuntaperheelle? Voisiko hän ojentaa kätensä meidänkin puoleemme ja sanoa: “Katso, minun äitini ja veljeni?” Voisiko hän meidätkin tunnustaa kaikkein lähimmikseen? Vastaus riippuu siitä, tahdommeko tehdä Jeesuksen taivaallisen Isän tahdon.
Mikä sitten olisi tuo taivaallisen Isän tahto?
Profeetta Jesaja sanoo luvussa 53, että Herran tahto toteutuu hänen kauttansa, siis Jeesuksen Kristuksen kautta. Ja Jeesus itse, joka oli Isän tahdolle kuuliainen kuolemaan asti, sanoo: “Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Seurakunnassa me näemme Vapahtajamme sanassa ja sakramenteissa. Jos uskomme häneen, meidänkin kohdallamme tapahtuu Jumalan hyvä ja armollinen tahto. Jumalan tahto on, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Isä meidän -rukouksessa sanomme: “Tapahtukoon sinun tahtosi.” Seurakuntaperheen jäsen tahtoo kaikessa taipua Herransa ja Mestarinsa tahtoon. Joskus se on hyvin vaikeaa. Mutta kun meille selviää, että Herra tahtoo pelastaa meidän sielumme, niin kiittäen me saamme sanoa yhä uudelleen: “Tapahtukoon, Isä, sinun tahtosi.”
Kun ihminen pääsee iankaikkisen elämän osallisuuteen, eli Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, jo täällä ajassa, Jumalan tahto on tapahtumassa hänen elämässään. Jeesus on tässä kohden ehdoton. Selvästi hän sanoo: “Ei jokainen, joka sanoo minulle ‘Herra Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Tai näin: “Miksi te huudatte minulle ‘Herra Herra’, ettekä tee mitä minä sanon?”
Meidän tehtävämme on ensin kuulla ja sitten totella. Siis kuulla ja totella. Kuuleminen tapahtuu Herran huoneessa kirkossa ja myös kodeissa ja kaikkialla missä hiljennymme Sanan ääreen.
Kaikkein selvimmin Jumalan tahto tulee esille Raamatussa. Jumalan sana kasvattaa meitä. Se käskee, lupaa, ja varoittaa. Sanasta saadaan paras ruoka sielulle. Siksi Jeesus sanoo: “Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.” Heidän puoleensa Jeesus ojentaa kätensä viimeisenä päivänä ja sanoo: “Katso, minun äitini veljeni ja sisareni.” Oletko sinä silloin siinä joukossa?