Saarna Karttulan kirkossa 28.10. 1984
1. vuosikerta
Matt. 9: 1-8
Jeesus astui venheeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa". Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-"nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.
Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.
Suuret kansanjoukot olivat liikkeellä Gennesaretin järven ympärillä. Vaikka Jeesus liikkui veneellä kohtalaisen nopeasti paikasta toiseen, ihmiset juosten tavoittivat hänet. Nytkin Jeesus palaa veneellä pitkältä kiertomatkalta Kapernaumiin, omaan kaupunkiinsa.
Kun tieto Jeesuksen tulosta levisi, kansaa alkoi kokoontua hänen luokseen. Sinne tuotiin kantamalla halvattua miestä, joka makasi vuoteella. Heti oli Jeesuksella hyvä sana sanottavana halvatulle: “Poikani, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Jeesus tietää, mikä on sairaan suurin tarve. Se ei ole ruumiin terveys, vaan sairaan sisäisen elämän eheyttäminen. Jeesuksella on Jumalalta saatu valta antaa syntejä anteeksi. Mutta hänellä on valta myös parantaa ihmisen elämää kaikin puolin. Kumpi on helpompaa, antaa syntejä anteeksi, vai parantaa sairas?
Ihmiselämän parantuminen on kokonaisvaltainen tapahtuma. Synti ja kärsimys kuuluvat yhteen. Jos ihminen torjuu syyllisyytensä, hänen kehonsa ilmaisee sen sairastumalla. Ehkä tämä yhdistelmä on yleisempi kuin uskommekaan.
Synninpäästön sana ei kuitenkaan auta ihmistä, jos hän torjuu syyllisyytensä eikä näin ota vastaan anteeksiantamusta. Pelkkä ruumiin parantuminen ei myöskään auta, jos parantunut ihminen edelleen tuntee itsensä syntiseksi. Synti jää painamaan sielua ja ruumista. Tarvitaan anteeksiantamusta. Joskus ihminen on niin paatunut, ettei ollenkaan huomaa syntisyyttään. Lain saarnakaan ei aina auta tiedostamaan syntiä. Se saattaa aiheuttaa voimakkaan puolustusreaktion ja ihminen torjuu syyllisyytensä.
Torjuttua syyllisyyttä on paljon maailmassa. Tänäkään päivänä ihmisen todellinen hätä ei ole ruumiissa vaan sielussa. Hätä ei ole aineellinen eikä henkinen, vaan hengellinen, koska syyllisyys ja synnin olemassaolo torjutaan. Sanotaan: en minä ole sen pahempi kuin muutkaan, näinhän kaikki muutkin tekevät. Huomaamatta menemme virran mukana. Lennämme sinne, minne muutkin, joudumme eksyksiin. Emmekä osaa yksin takaisin todellisen elämän lähteille. “Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin.”
Tämän sunnuntain evankeliumi osoittaa paikan, missä koko ihminen eheytyy. Sielu ja ruumis saavat parhaan mahdollisen hoidon. Kuulevatko sinunkin korvasi vapauttavat sanat: “Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Ihmisen Pojalla on nytkin valta antaa syntimme anteeksi ja eheyttää koko elämämme.
Syntien anteeksiantamus on uuden elämän lähtökohta. Lähdetään mistä muusta kohdasta tahansa, syyllisyys vain kasvaa. Siellä, missä on syntien anteeksiantamus, on elämä ja autuus. Ja kun saamme Jeesukselta kaikki synnit anteeksi, sydämessämme alkaa jää sulaa myös lähimmäistä kohtaan. Emme enää haudokaan kostoa, vaan etsimme sopivaa tilaisuutta pyytää ja antaa anteeksi. Syntien anteeksiantamus on elävää todellisuutta, arkirealismia.
Ehtoollispöytä on katettu, että saisimme ihan maistaa syntien anteeksiantamuksen todellisuutta ja ihanuutta. Jeesus rakastaa meitä sanomattomalla rakkaudella. Tie eksyksistä takaisin Jeesuksen yhteyteen on todellisuutta tässä ja nyt. Sekä Isän kodissa olevat että liian kauas lentäneet saavat tuntea Isän käsien kiertyvän ympärillensä. Lyötyä ei lyödä, syyllistä ei syytetä. Vaan käy, kuten Tuhlaajapoika-vertauksessa: “Kun poika vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.“
Jeesuksen luona tapahtuu suuria ihmeitä. Halvatusta miehestä kerrotaan, että hän nousi ja lähti kotiinsa. Sinäkin saat tänään nousta ja palata takaisin Isän kotiin, anteeksiantamuksen valtakuntaan. Siellä kotona pannaan sitten harjoitukseen se, mitä on sanan ääressä kuultu ja opittu.
Meidät lähetetään kirkosta rauhassa, ilolla palvelemaan Herraa ja lähimmäistä. Ja kun huonoja oppijoita ja helposti unohtavaisia olemme, tulemme yhä uudestaan sanan ääreen. Ei ole syytä myöskään unohtaa rukousta ja raamatunlukua kotona. Jos Kristus on kotona, hän on myös kirkossa. Hän on joka paikassa, pyhänä ja arkena.
Kristityn päämäärä on taivas taivas, iankaikkinen elämä. Siinä on iankaikkinen elämä, että me tunnemme hänet, jonka Isä on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.