Saarna Marianpäivänä 20.3.1994
Luuk. 1: 39-46
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"
Tämän sunnuntain aihe on Herran palvelijatar. Saamme kuulla ihmeellisiä asioita kahdesta Herran palvelijattaresta, Mariasta ja Elisabetista.
Maria oli iältään nuori, ehkä ei 20 vuottakaan. Elisabet oli vanha. Raamattu käyttää hänestä ilmausta iäkäs, joten perillisen saaminen ei inhimillisesti katsoen ollut enää mahdollista.
Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Nyt elettiin Jumalan ihmeiden keskellä. Ihme oli se, että Herran enkeli ilmoitti ensin Sakariaalle, Elisabetin puolisolle, että tämä synnyttäisi pojan, ja hänelle olisi annettava nimeksi Johannes.
Toinen ihme oli, että enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että hänkin synnyttäisi pojan, ja tälle olisi annettava nimi Jeesus. Maria sai myös tietää, että Elisabet odotti poikalasta ja oli kuudennella kuukaudella.
Maria tahtoi nähdä, pitikö enkelin ilmoitus paikkansa ja lähti pitkälle matkalle Nasaretista Juudean vuoriseudulle kaupunkiin, jonka nimeä ei mainita. Ehkä se oli Betlehem tai Hebron.
Ja pitihän tuo ilmoitus paikkansa. Jo Marian tervehtiessä Elisabetia lapsi hypähti ilosta hänen kohdussaan, ja Elisabet ihmetteli ja iloitsi siitä, että Herran äiti tuli hänen tykönsä.
Mekin voimme vain ihmetellä sitä, että mistä Elisabet tiesi, että Maria oli tulevan Jeesuksen äiti.
Siinä kodissa ei ollut vain kaksi odottavaa äitiä, vaan siinä oli myös Pyhä Henki, joka kirkasti tulevia asioita. Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Jumalan lupausten täyttymyksen ajat olivat nyt käsillä. Maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus, oli tulossa maailmaan.
Jo Vanhassa Testamentissa oli sanottu: “Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. “ Kaikki profeetat puhuvat Jeesuksesta. Annetaanpa siellä jo kuvaavia nimiäkin Jeesukselle, kuten “Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas”.
Mitä enemmän tutustumme Jeesukseen, sitä ihmeellisemmältä hän näyttää.
Isä on antanut kaiken kunnian Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän tuli ihmiseksi ihmisten keskelle, että voisi meitä, syntisiä ihmisiä auttaa. Hän tuli meidän tähtemme köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Hän tuli kuolemaan, että me hänen kuolemansa kautta pelastuisimme. Hän tuli johdattamaan meitä iankaikkiseen elämään.
Jeesus sanoo: “Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä.” Jolla Poikaa ei ole, sillä ei ole iankaikkista elämää, mutta jolla Poika on, sillä on elämä.
Rakkaat ystävät! Kun kaikkea tätä ajattelemme, ei ole mikään ihme, että Maria Pyhän Hengen vaikutuksesta Elisabetin luona puhkeaa kiitosvirteen, jossa hän suuresti ylistää Herraa, Jumalaa, Vapahtajaansa.
Vierailu kesti kolme kuukautta. Se oli ihmeellinen vierailu. Mitä sinä aikana tapahtui, emme tiedä. Tiedämme vain vierailun alkutapahtumat ja sen, mitä Luukkaan evankeliumi muuta kertoo. Ensin Elisabet synnytti Johannes Kastajan, ja sitten saamme lukea Jeesuksen syntymästä Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta. Se on tuttu jouluevankeliumi.
Mekin saamme kiittää siitä, että Jumala on uskollinen. Sen, minkä hän lupaa, sen hän pitää. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo?