Saarna Riuttalassa 24.6.1984
1. vuosikerta
Luuk. 16: 19-31
Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.
Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Tämän sunnuntain aiheena on Katoavat ja katoamattomat aarteet. Aarteella tarkoitetaan kaikkea sitä ajallista hyvää, jota meillä on. Siihen kuuluvat raha, tavara ja kaikki henkinen ja tekninen kehitys, joka meitä ympäröi. Aarteita on joka puolella.
Sananlasku sanoo: “Missä on sinun aarteesi, siellä on sydämesi.”
Missä on meidän aarteemme? Onko se näissä katoavissa, sinänsä hyvissä esineissä tai asioissa, vai siinä katoamattomassa elämässä, jonka Herra Jumala meille antaa? Raamattu opettaa, että näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Ajallisista aarteista meidän jokaisen on kerran luovuttava. Tänne jäävät maat ja mannut, talot ja metsät, rahat ja tavarat. Yhtä alastomina kuin tänne tulimme me täältä lähdemme. Kaikki näkyväiset Jumala on alistanut katoavaisuuden alle.
Juhannuspäivän profetiassa ovat profeetta Jesajan sanat: “Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.”
On siis yksi, joka ei koskaan katoa, ei koskaan muutu: Jumalan elävä ja voimallinen sana. Jumalan sana välittää meille katoamattomia aarteita. Pyhä Henki tekee työtään sanan välityksellä. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Usein rikkaus ja sen perässä juokseminen vievät ajan niin tarkkaan, ettei jää aikaa Raamatun lukemiseen ja kirkossa käyntiin. Näkyväisistä aarteista on tullut tärkeämpiä kuin näkymättömistä.
Näin kävi rikkaalle miehelle. Hän tahtoi elää tämän maailman ilossa ja loistossa. Pukeutuminen oli aina viimeisen muodin mukaista. Purppura ja pellava olivat sen ajan hienointa kuosia. Iloinen juhlinta oli jatkuvaa. Mutta hän ei huomannut köyhää Lasarusta, joka pahoja ja kipeitä paiseita täynnä makasi hänen ovensa edessä. Vain rikkaan pöydältä putoavat muruset olivat hänet hänen ruokanaan ja parhaina ystävinään koirat.
Mutta ajallaan kuolema korjasi molemmat. Rikkaan näkyväiset aarteet olivat muuttuneet polttaviksi liekeiksi ja sammumattomaksi janoksi vaivan paikassa, kadotuksessa. Lasarus oli sitä vastoin Aabrahamin helmassa, paratiisissa. Oli tapahtunut odottamaton käänne, osat olivat täysin vaihtuneet. Rikas mies oli elänyt vain tätä elämää varten ja unohtanut tulevan. Lasarus oli joka päivä ahdistuneena kaivannut lievitystä tuskiinsa. Hänen kohdalleen sopinevat nyt Jeesuksen sanat: “Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Rikas mies heräsi nyt ja tahtoi luopua syntisestä elämästään, mutta liian myöhään. Lasarusta olivat tuskat ja vaivat pitäneet hereillä täällä maailmassa.
Rikas mies osasi vaivan paikassa rukoillakin: “Niin minä siis rukoilen sinua, isä.” Hän heräsi hätään viiden veljensä puolesta, jotka elivät Jumalasta välittämättä. Isä Aabraham vastasi hänen rukoukseensa: “Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä.” Eräässä raamatunkäännöksessä tämä kohta on käännetty: “Jumalan laki ja profeettojen kirjoitukset varoittavat heitä kylliksi. Veljesi voivat lukea niitä milloin vain. Mutta siihen rikas mies vastasi: eivät he lue Raamattua, mutta jos joku kuolleista nousisi puhumaan heille, niin he varmasti luopuisivat synneistään.”
Lopulta rikkaan miehen ja Lasaruksen kohdalla oli kysymys suhtautumisesta Jumalan sanaan. Ken sanan löytää, elämän löytää, ken sanan hylkää, iankaikkisen elämän hylkää.
“Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä, ja sana oli Jumala.” Näin alkaa Johanneksen evankeliumi. Jeesus itse on elävä sana. Häntä tarkoittaen virrentekijä veisaa: “Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme. Anna voimaa sanastasi ja sun läsnäolostasi.”
Tule Pyhä Henki tänne! Laskeudu taivaasta alas sydämissämme Kristusta kirkastamaan! Hän kirkastaa meille yhä uudestaan tämän yksinkertaisen totuuden, että Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme kallein asia. Siinä on kallein aarteemme. Aamen.