Saarna Karttulan kirkossa 12.1.1986
3. vuosikerta
Matt. 3: 11-12
Siihen aikaan saarnasi Johannes Kastaja ja sanoi: “Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tämän sunnuntain aihe on Kasteen armo.
Kasteen armon osallisuuteen olemme saaneet tulla jo aivan pieninä. Jo elämämme aamunkoitossa Jeesuksen siunaavat kädet olivat meidän päällämme ja meidät kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Silloin meidät otettiin Kristuksen seurakunnan jäseniksi, Jeesuksen opetuslapsiksi ja taivaan perillisiksi. Elämämme sai tietyn suunnan. Pyhä Henki alkoi kuljettaa meitä Jeesuksen Kristuksen luo.
Tuo kuljetus hänen luoksensa tapahtuu Jumalan sanan kautta. Pyhä Henki kulkee Jumalan sanan vaunuilla. Mekin tarvitsemme usein autoa liikkuessamme paikasta toiseen. Pyhä Henki tarvitsee Jumalan sanan autoa, että hän voisi tulla luoksemme. Siksi Jeesus sanoi kastekäskyssään: kastamalla ja opettamalla.
Seurakunnalle on annettu tehtäväksi opettaa jäsenilleen kaikki se, minkä Jeesus opetti ensimmäisille opetuslapsilleen. Kastehetkestä lähtien Pyhä Henki on Jumalan sanan kautta opettanut meitä. Tuo opetus tähtää uskon syntymiseen, sillä “joka uskoo sillä on iankaikkinen elämä”.
Rippikoulu, johon te nuoret olette nyt tulossa, on juuri tuota Jeesuksen säätämää kasteopetusta. Valitettavasti tämä kasteopetus on usein hyvin puutteellista tai se puuttuu melkein kokonaan. Kristinoppi sanoo tämän asian näin: “AJos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä.” Siis ilman Jumalan sanan opetuksia sydämeemme hiipii tämän maailman suruton henki. Jeesus ja hänen valtakuntansa ovat kaukaisia ja vieraita asioita. Tilanne on hyvin vakava olipa kysymyksessä lapsi, nuori tai aikuinen. Elämänsä aikana suruton, Jumalan sanasta irronnut ihminen voi olla lähimmäisilleen monella tavalla vaivaksi, jopa tuhoksi. Suruttoman ihmisen sydämestä pursuaa kaikki pahuus ympäristöön. Ja kun hän elää ilman Jumalaa, hän myös kuolee ilman Jumalaa.
Tämän päivän tekstissä sanotaan: “Hän kokoaa nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
Mitä siis olisi tehtävä? Johannes Kastaja opettaa meitä: “Minä kastan teidät vedellä parannukseen.” Ja Jeesus opettaa: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”
Jeesus on kastanut ja yhä kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Jumalan sanan tuli polttaa pois kaiken roskan meidän elämästämme. Eräässä virressä sanotaan: “Tää hehku kuonan hiillyttää ja puhdas kulta jälkeen jää entistä kirkkaampana.”
Rippikoulu on sitä varten, että kasteessa saamamme lahjat kirkastuisivat meille entistä kirkkaampina. Kaste on kuin ruusunnuppu, jossa on jo kaikki se mitä kukasta myöhemmin tulee esille. Siinä on jo sen väri, tuoksu ja koko kauneus. Kasteessa on jo kaikki, mitä kristitty ihminen tarvitsee elääkseen täällä maailmassa Jumalan lapsena ja pelastuakseen tämän elämän jälkeen taivasten valtakuntaan. Nyt on kysymys vain siitä, avaammeko sydämemme kaikelle sille Jumalan rakkaudelle, joka tulvii meitä kohden Jumalan valtakunnasta.
Kysymys on nyt sinusta, rippikoululainen. Mikä on sinun asenteesi Jumalan sanaan?
Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. Jeesus on tullut auttamaan ja pelastamaan meitä. Hänellä on parhaat lahjat sinulle ja minulle. Otammeko ne vastaan?