Saarna Syvänniemen kirkossa 28.8.1994
Matt. 5: 43 - 6: 4
Jeesus sanoi: "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Tämän sunnuntain aiheena on Lähimmäisemme. Tänään meiltä kysytään, mikä on suhteemme lähimmäisiimme. Puhutaan myös rakkaudesta. Raamattu antaa ohjeen: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. Lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa hänen kuormiensa kantamista. “Kantakaa toistenne kuormia”, kehottaa Jumalan sana.
Onkin helppoa rakastaa lähimmäistään tiettyyn rajaan asti. Mutta tekstissämme Jeesus puhuu myös vihollisen rakastamisesta.
On olemassa rakkauden kaksoiskäsky: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Mutta ihminen on muuttanut sen muotoon: “Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.” Jeesuksella on toisenlainen opetus: “Rakastakaa vihamiehiänne, ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” Jeesus opettaa tässä meille valikoimatonta rakkautta. Juuri tämä valikoimaton rakkaus tekee opetuslapsista heidän Isänsä lapsia, joka on taivaassa.
Lapsen kutsumuksena on isänsä olemuksen ilmentäminen. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan, sillä Jumala on rakkaus. Rakkaudessaan meitä kohtaan Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja hän antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaille. Näin Jeesus lukee luonnosta Jumalan todellisen olemuksen, sen, ettei Jumala katso henkilöön lahjoja antaessaan.
Jeesuksen sanoma ei ole lakia vaan evankeliumia. Se on hyvä sanoma siitä, että rakastaessaan valikoimattomalla rakkaudella koko maailmaa Jumala lähetti Jeesuksen tänne maailmaan meitä pelastamaan. Jumalalle ei ollut mieleen jumalattoman kuolema, vaan että hän eläisi ja pelastuisi.
Rakastaessaan meitä Jumala ei todellakaan valikoi. Me valikoimme. Me osoitamme rakkautta niille, jotka meitä rakastavat. Olemme ystävällisiä niille, jotka ovat meille ystävällisiä. Osaammeko ja tahdommeko rakastaa myös vihamiehiämme? Jeesus kysyy: “Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Rakkaat ystävät! Olemme jälleen mahdottoman asian edessä. Ei meistä taida tulla täydellisiä tämän elämän aikana. On vain yksi, joka on täydellinen: Jeesus Kristus. Hänen turviinsa saamme mennä, me rakkaudettomat ja kovat ihmiset. Armoistuimen edessä saamme valittaa kylmää sydäntämme ja pyytää häneltä oikeaa rakkautta kotona olevia kohtaan, naapureitamme kohtaan, lähimmäisiämme kohtaan lähellä ja kaukana.
Eihän rakkaus lopulta olekaan siinä, että me rakastamme, vaan siinä, että Jumala rakasti meitä. Vapahtaja kehottaa: “Pysykää minun rakkaudessani.”