Saarna konfirmaatiojumalanpalveluksessa Syvänniemen kirkossa 12.6.1988
Luuk. 14: 25-33
Jeesuksen mukana kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.”
Tämän sunnuntain aihe on Kutsu Jumalan valtakuntaan. Tuon kutsun olemme saaneet jo kastehetkellä. Silloin sanottiin meille Jeesuksen sanat: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Sana ei muutu, se on sama tänäänkin. Ellemme ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, emme pääse sinne sisälle. Jumalan valtakunta on lasten ja lapsenmielisten valtakunta.
Asia on äärimmäisen yksinkertainen: joka ottaa vastaan Jeesuksen, pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan. Siinä ei kysytä meidän voimiamme, viisauttamme ja ponnistuksiamme, sillä kysymys on lahjasta. Eihän lahjan saamiseksi voi tehdä mitään. Se annetaan armosta, ilman omaa ansiotamme.
Mutta kun olemme tuon lahjan saaneet, niin sen käytössä ei riitä veltto harrastelu, vaan se vie koko ihmisen. Kun olemme lahjan saaneet Herralta, hän myös odottaa, että me käytämme sitä. Jeesus ei tyydy puolinaiseen elämään hänen yhteydessään. Tässä ovat totta sanat: Kaikki tai ei mitään.
Jeesuksen seuraajan tunnusmerkki on risti. Testissämme Jeesus sanoo: “Joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” On oltava valmis panemaan kaikki likoon Jeesuksen tähden, jopa sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet. Vasta kun Jeesukselle on annettu koko elämä, voidaan tuntea sitä turvallisuutta, jonka hän antaa.
Rippikoulussa kysyttiin, mitä usko Jeesukseen minulle merkitsee. Saimme tällaisia vastauksia:
- Jeesus ohjaa toimiani, kun olen avuton.
- Se merkitsee turvaa hänen helmassaan.
- Hän suojelee minua ja tuo turvallisuuden tunnetta.
- Se merkitsee rukouksen täyttymistä ja syntien anteeksisaamista.
Nämä ovat hyviä vastauksia.
Rippikoulu on etsikkoaikaa monelle. Silloin Jumala erityisesti vetää puoleensa ja yhä läheisempään yhteyteensä. Kun Jeesus kutsuu seuraansa, hän tahtoo kaikki tai ei mitään. Me emme kukaan voi palvella samaan aikaan kahta herraa. Emme voi seurata monia opastajia, jotka vievät eri suuntiin.
Kristityn vaellus -leikki rippikoululeirillä kertoi meille havainnollisesti, että joko olemme taivaan tiellä tai sitten emme ole. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Emme voi kulkea sekä taivaaseen että helvettiin.
Tätä on lapsen kaltaisuus. Lapsi ei harkitse ja järkeile. Hän on aidosti sitä, mitä hän on. Hänellä on vain yksi vaihtoehto. Kun hän tekee jotakin, hän on ehdoton.
Tällainen on myös Jeesus, joka sanoo: “Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” Monet lähtevät pois Jeesuksen luota, sillä heitä ei tämä vaihtoehto miellytä. Pitäisi luopua liian paljosta. Eikä Jeesus pakota ketään. “Tahdotteko tekin mennä pois?”, hän kysyy.
Mutta Herra, kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat.
Aamen.