23. kolm.p. jälk. sunn. 1985

Saarna Karttulan kirkossa 10.11.1985

2. vuosikerta


Joh. 15. 18-21

Jeesus sanoi: Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.

Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.


Tämän sunnuntain aiheena on Kahden maailman kansalaisena

Kristitty ihminen ei ole vain tämän maailman, vaan myös taivaan kansalainen. Jo pyhässä kasteessa Jeesus valitsi meidät ja otti meidät omikseen. Me saimme Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet. Elämämme sai suunnan ja tarkoituksen. Emme ole täällä maailmassa niin kuin akanat, joita tuuli kuljettaa, vaan meillä on  suunta,  jota kohden kuljemme. 

Merellä laivaa ohjaava kapteeni tai perämies on koko ajan tietoinen päämäärästä, satamasta, johon ollaan menossa. Ohjatessaan laivaa hän on koko ajan sidottu merikorttiin ja kompassiin. Jos huomio hetkeksi herpaantuu, laiva voi ajaa karille ja matkanteko keskeytyy. 

Meillä kristittyinä on tämä elämä täällä maan päällä kuljettavana. Se vie kohti satamaa, iäisyyden rantaa. Matkaa tehdessämme tarvitsemme merikorttia ja kompassia, eli Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen johdatusta. Raamattu näyttää meille oikean suunnan ja Pyhä Henki panee meidät liikkeelle sanan näyttämään suuntaan. 

Joskus merellä voi nousta myrsky. Tulee rankkasateita, yön pimeyttä, ja joudutaan matkan vaivoihin. Jeesus sanoo: “Maailmassa teillä on ahdistus.” 

Oletko tuntenut maailman ahdistusta? Mistä se johtuu? 

Tekstissämme Jeesus puhuu maailman taholta tulevasta vihasta. Viha synnyttää aina ahdistusta. Maailma, se on: Jumalalle selkänsä kääntäneet ihmiset, vihaavat Jeesuksen opetuslapsia täällä maailmassa. Elävä Uutinen kertoo tämän Raamatunkohdan näin: “Tahdon teidän rakastavan toisianne, sillä te saatte jo yllin kyllin vihamielisyyttä osaksenne niiden taholta, jotka ovat kääntäneet minulle selkänsä. Mutta eihän se ole uutta: he vihasivat minua jo ennen kuin teitä. Kyllä he rakastaisivat teitä jos te kuuluisitte heidän joukkoonsa, mutta te ette kuulu, sillä minä valitsin teidät sieltä, ja siksi he vihaavat teitä.”

Tämä maailma on todella kummallinen paikka. Kaikki todella hyvä ja arvokas tahdotaan lyödä alas. Kaikkein eniten täällä maailmassa ylenkatsotaan niitä, jotka rakastavat Jeesusta ja hänen opetuksiaan. Johannes Kastaja tuli todistamaan valkeudesta, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä kuin valkeutta. 

Missä ovat tuon vihan juuret, eli mistä johtuu, että Jeesuksen opetuslapset tänäkin päivänä joutuvat vihan ja vainon kohteiksi? Jeesus itse sanoo syyn siihen, eli hän paljastaa vihan juuret. Hän sanoo: “Minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” Ja edelleen: “Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.”

“Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.” Jeesuksen ystävillä on ruokana elämän leipä, ja sen mukaiset laulut ja virret, kun taas maailman ystävillä on ruokana vain tämän maailman antaman ravinto ja sen laulut ja menot. 

Kristitty elää täällä maailmassa kahden maailman kansalaisena. Hänelle on annettu tehtävä rakastaa jokaista ihmiseksi luotua, auttaa häntä ja rukoilla hänen puolestaan. Hän ei saa vastata vihaan vihalla eikä herjaukseen herjauksella. Vaikka hänellä on ahdistus maailmassa, hän tietää, että Jeesus on voittanut maailman. 

Jeesuksen ystävä on taivaallisesta merikortista, Raamatusta, lukenut esimerkiksi nämä sanat: “Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1. Piet.4: 12– 14). Autuaita ovat siis vihatut ja vainotut, sillä heidät Herra vie perille taivaalliseen valtakuntaansa. 

Kahden maailman kansalaisuus päättyy lopullisesti taivaassa. Silloin on kuolema nielty ja voitto saatu. Saamme ikuisesti olla taivaan kansalaisia Herran luona. Siioninvirren tekijä sanoo tästä näin: “Jos hengen köyhyydessä pysymme Jeesuksessa, pääsemme perille. Veisaamme halleluja, olemme siunattuja. Ylistys Herralle.” SV 256: 8.