Saarna Karttulan kirkossa 25.11.1990
1. vuosikerta
Matt. 25: 31-46
Jeesus sanoi: “Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Tänään on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai. Se kertoo meille aikojen lopussa tapahtuvasta tilinteosta.
Meidän kaikkien, sinun ja minun, on nimittäin kerran tultava Kristuksen tuomittaviksi. Jokainen saa ansionsa mukaan riippuen siitä, onko hän maanpäällisen elämänsä aikana tehnyt hyvää vai pahaa. Ne, jotka ovat hyvää tehneet, pääsevät iankaikkiseen elämään Jumalan luona, ja ne, jotka ovat pahaa tehneet, joutuvat kadotukseen, eli iankaikkiseen rangaistukseen.
Joku on sanonut, että viimeinen tuomio on jo alkanut. Jokainen ratkaisu, jonka elämässämme teemme, vie meidät joko Jumalaan päin tai poispäin hänestä. Kaikki se paha, mitä teemme, ja se hyvä, jonka jätämme tekemättä, on jo osa viimeistä tuomiota. Ja kaikki se hyvä, jonka teemme, ja se paha, jonka jätämme tekemättä, on osa viimeistä tuomiota. Se on sitä tässä ja nyt.
Pelastuuko ihminen siis tekemällä hyvää ja karttamalla pahaa? Ei pelastu, vaan kyse on siitä, että ihmisen usko Jeesukseen Kristukseen näkyy aina teoissa ja käytöksessä lähimmäisiä kohtaan. Sanoopa Raamattu lyhyesti, että usko ilman tekoja on kuollut. Eikä kuolleella uskolla pelastuta. Elävä usko on täynnä hyviä tekoja lähimmäisiä kohtaan.
Uskovaisia moititaan usein ahdasmielisiksi, tiukkapipoisiksi, moraalin vartijoiksi ja ties miksi, mutta tosiasia on, että juuri he kerran saavat kuulla Jeesuksen omasta suusta sanat: “Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni. ” Mutta he ihmettelevät noita sanoja, sillä itse he selvimmin näkevät oman puutteellisen vaelluksensa ja heikon uskonsa ja sanovat siksi: “Herra milloin?” Niin kuningas vastaa heille: “Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Kuninkaan edessä on myös toinen joukko, joka on maanpäällisen elämänsä aikana kulkenut kiireesti kärsivän lähimmäisen ohi. Nälkäisille eivät olleet antaneet ruokaa eivätkä janoisille juotavaa, oudot pakolaiset olivat unohtuneet, vähissä, repaleisissa vaatteissa kulkevia he eivät olleet vaatettaneet, sairaat ja vangit olivat unohtuneet omaan kurjuuteensa. Kun Kuningas tuo nämä asiat esille, he eivät ihmettele omaa auttamattomuuttaan, vaan käyvät puolustelemaan itseään. “Milloin, milloin ja milloin?” Milloin näimme sinut emmekä sinua palvelleet? Aivan kuin he tahtoisivat sanoa: “Kyllähän me olisimme palvelleet, jos olisimme sinut nähneet. Näkymätöntä on aika vaikea auttaa.” Mutta silloin hän vastaa heille: “Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Hyvää on siis lähimmäisen auttaminen ja pahaa hänen auttamatta jättämisensä. Joku voisi laskelmoida: Minäpä teenkin kaikille hyvää, niin pääsen sitten viimeisenä päivänä taivaaseen. Mutta tuo ei onnistu! Hyväntekeväisyys ei ole oikotie taivaaseen. Taivaaseen ei ole oikotietä. On vain kaita tie, jota kuljetaan Jeesuksen Kristuksen jäljissä, hänen askeleissaan. Ne askeleet johtavat meidät lähimmäisen luokse, heitä auttamaan. Luther onkin sanonut asian selvästi: “Kristitty ei tee hyvää pelastuakseen, vaan siksi, että lähimmäinen tulisi autetuksi.”
Rakkaat ystävät, nuoret ja vanhat! Meidän onnemme on olla Jumalaa lähellä. Sieltä, Jeesuksen Kristuksen ristin juurelta, anteeksiantamuksen paikalta, alkaa tie lähimmäisten luokse. Heidät me näemme nyt, heitä voimme nyt auttaa.
Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Virsi 517: 2