Saarna Syvänniemen kirkossa 1.1.1989
3. vuosikerta
Luuk. 13: 6-9
Jeesus puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?' Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."
Tälle päivälle valittu evankeliumiteksti sisältää sekä varoituksen että lohdutuksen sanan. Se korostaa voimakkaasti parannuksenteon välttämättömyyttä.
Viinitarhassa kasvava viikunapuu näytti päältäpäin hyvältä, mutta sillä oli yksi paha puutos: se ei kantanut hedelmää. Näin tapahtui kolmena vuotena. Mutta viinitarhuri ei luovuttanut, vaikka kirves oli jo hedelmättömän viikunapuun juurella.
Olosuhteet olivat suotuisat, mutta viikunapuu ei sittenkään täyttänyt tarkoitustaan. Vaikka viinitarhuri teki kaikkensa puun hyväksi kolmena vuotena, puuhun ei ilmestynyt hedelmää. Puun armonaika alkoi olla lopussa. Niinpä viinitarhan omistaja antoi määräyksen: hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa!
Mutta viinitarhuri ei vieläkään antanut periksi. Hän tahtoi vielä kerran tehdä kaikkensa puun hyväksi. Ellei se sittenkään tekisi hedelmää, hakattakoon sitten pois.
‘Hakkaa se pois’ on kova sana, mutta tosiasiassa vertaus kertoo Jumalan suuresta kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä. Jumala etsii yhä parannuksen soveliaita hedelmiä meidän elämästämme.
Jeesuksen tätä puhuessa Israel oli se viikunapuu, josta Taivaan Isä etsi hedelmää. Jeesus teki kaikkensa tuon kansan hyväksi, mutta kansa torjui hänet. Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa hylkäsivät hänet. Israelin armonaika loppui vuonna 70 jKr ja kirves hakkasi puun pois. Kansa ajettiin pois kotiseudultaan ja Jerusalem komeine temppeleineen hävitettiin, niin ettei kiveä jäänyt kiven päälle. Vasta vuonna 1948 viikunapuu istutettiin uudelleen, eli Israelin valtio perustettiin.
Tämä vertaus on aina ajankohtainen. Jeesus tekee yhä työtä ja sanoo: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Ainoa hedelmä, jota Jumala meistä etsii, on kääntyminen hänen puoleensa, usko häneen.
Vaikka vertaus kuvaa Jumalan pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä, voi yksityiselle ihmiselle, seurakunnalle, kirkolle, maalle ja sen kansalle käydä samalla tavalla kuin vertauksen viikunapuulle. Ja on käynytkin. Vaikka se monin tavoin saa tuntea Jumalan armoa, hyvyyttä ja rakkautta, se kieltäytyy tekemästä parannuksen, uskon, ja rakkauden hedelmää. Se vain laihduttaa maata. Joka ei kanna hedelmää, se vie kasvuvoimaa toisiltakin.
Hedelmää kantamaton puu on vastoin Jumalan luomistarkoitusta. Elämän sisältö, tarkoitus ja päämäärä on tässä: “Minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte paljon hedelmää.”
Tämän uuden vuoden alussa voimme pyytää: “Puolesta puhuu kuivan puun, niin sekin hedelmöitsee.” Tai näin: “Oi Kristus, nyt rukoile eestämme, sun Isääsi, hän sua kuulee.” Kristus kolkuttaa sydämemme ovella ja toivoo ja rakastaa loppuun asti. Sinua ja minua tarkoittaen hän sanoo Isälle: “Anna sen olla vielä tämä vuosi.” Tämä vuosi 1989. Ehkä se tänä vuonna tuottaa hedelmää.
Kristus rakastaa meitä iankaikkisesta rakkaudella ja vetää meitä puoleensa armosta. Ottakaamme tämä armo ja rakkaus vastaan. Silloin voimme kantaa hedelmää, jota Jumala meiltä odottaa. Hänen yhteydessään alkavat uudet voimat virrata sisimmässämme ja voimme tehdä kaikki Herran Jeesuksen nimessä.