Saarna Karttulan kirkossa 20.11.1991
Luuk. 19: 37-40
Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Tänään olemme kokoontuneet Karttulan kirkkoon kiittämään Jumalan antamista lahjoista. Niitä on paljon.
Yksi niistä on hyvä ja runsas sato, jonka olemme saaneet tänä syksynä korjata. Näin ei ole kaikkialla maailmassa. Itänaapurista on kantautunut viestejä heikosta viljasadosta.
Kun Saarijärven Paavo sai monen katovuoden jälkeen hyvän sadon, hän sanoi vaimolleen: “Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.”
Nyt meillä on mahdollisuus auttaa. Ensin lähtivät muovikassit vaatetavaraa pullollaan itää kohti, nyt ovat vuorossa rekat Suomesta ja Suomen kautta. Raamattuja ja virsikirjoja on jo viety, ja on tapahtumassa myös se tosiasia ja ihme, että hyvän sanoman, evankeliumin, mukana menee myös leipää naapuriin. Nyt on lähimmäisen auttamisen aika. Tyhjät vatsat ja tyhjät sielut saavat ravintoa.
Jumalan sana pysyy ja käy toteen tänäkin päivänä ja juuri tänään. Olemme omin silmin ja korvin saaneet kuulla uutisia, joita emme esimerkiksi vuosi sitten olisi edes rohjenneet ajatella. Kun Jumala luo uutta, hän hajottaa vanhan ja yli-ikäisen. Se kaatuu kuin korttitalo. Herra sanoo: “Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tiet korpeen, virrat erämaahan.”
Tällaista ihmeellistä aikaa elettiin myös Jeesuksen kotikaupungissa Nasaretissa. Siellä Jeesus meni tapansa mukaan sapatin päivänä synagogaan, eli kirkkoon. Eikö ollutkin hyvä tapa Jeesuksella. Hänellä oli tapana käydä kirkossa joka pyhä. Hänellä on sama tapa vieläkin. Nytkin hän on täällä. Hän ei ole vieläkään tuosta tavasta luopunut. “Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Matt. 18: 20
Nasaretin synagogassa hän otti käteensä kirjakäärön eli tooran, avasi sen ja alkoi lukea Jesajan kirjasta ennustusta. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja kun luemme vähän pidemmälle, Raamattu kertoo, että hän luettuaan kääri kirjan kokoon, istuutui ja sanoi: “Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.”
Jeesuksessa Jumalan sana toteutuu. Sana toteutuu tänään, tässä ja nyt. Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Nyt julistetaan hyvää sanomaa, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta hengellisesti ja aineellisesti köyhille. Nyt saarnataan vangitulle vapautusta, päästetään sorretut vapauteen, nyt saarnataan Herran otollista vuotta. Mutta sanomalla ja siitä kasvavalla avustustyöllä on kiire.
Itse kuulin omin korvin eilen illalla, että aika loppuu. Aikaa on vähän. Kristuksen toisen tulemisen askeleet jo kuuluvat. Kaiken, mikä ei ole hänestä, täytyy hajota. Ihmiskunnian täytyy romahtaa. Kaikki, minkä ihmisen ideologia on rakentanut, kaatuu ryskyen maahan. Kaikki maan sukukunnat vaikeroivat hänen tullessaan. Katso, hän tulee pilvissä. Jumalan sana toteutuu tänään.
Rakkaat ystävät. Mitä me teemme, kun kaiken tämän näemme ja kuulemme omin silmin ja omin korvin, ja kun kuulemme Jeesuksen kolkutuksen oman sydämemme ovella? Ilman Herraa mekin vaikeroimme hukkuvan maailman kanssa. Mutta jolla Poika on, sillä on elämä.
Rohkaiskaa itsenne, nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Herraan turvansa panevat sanovat tänään: “Aamen, tule Herra Jeesus”, ja siihen tulee vastaus: “Totisesti minä tulen pian.”