Saarna Karttulan kirkossa 3.1.1988
2. vuosikerta
Joh. 7: 14-18
Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.
Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?" Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.
Tämän sunnuntain aiheena on Jumalan huoneen ihanuus. Olemme Jeesuksen kanssa suurilla lehtimajanjuhlilla Jerusalemin temppelissä.
Laki määräsi, että jokaisen juutalaisen miehen piti käydä vuosittain Jerusalemissa kolmessa juhlassa: pääsiäisjuhlilla, helluntaijuhlilla ja lehtimajanjuhlilla. Juhlia vietettiin muistoksi siitä, kuinka Jumala oli varjellut kansaansa erämaavaelluksen aikana. Juhlat kestivät seitsemän päivää.
Temppelissä Jeesus tuli omiensa tykö ja opetti kansalle Jumalan sanaa. Niin nytkin. Seitsenpäiväisen juhlan keskivaiheilla, neljäntenä juhlapäivänä, Jeesus tuli pyhäkköön ja ryhtyi heti opettamaan.
Mutta vaikka hän tuli omiensa tykö, hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Aluksi häntä tarkkaavaisesti kuunneltiin. Hänen Raamatun tuntemuksensa herätti ihmetystä. Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut? Saattoiko itseoppinut puhua noin? Ei suinkaan. Se oli mahdotonta. Jeesus varmensi heidän käsityksensä oikeaksi. Itseoppinut hän ei ollut. Häntäkin oli ensin opetettu ja sitten lähetetty opettamaan. Hänen oppinsa ei ollut hänen, vaan hänen Isänsä, joka oli hänet lähettänyt. Jumala oli siis hänen opettajansa ja lähettäjänsä.
Mutta miten Jeesus pystyi tämän väitteensä näyttämään todeksi? Vain yksi ainoa voi sen todistaa oikeaksi, Jumala itse. Mutta Jumalan tuntemiseen on vain yksi tie: hänen tahtonsa tekeminen. Sillä Jumalan tahto on, että me uskomme Jeesukseen, jonka hän on lähettänyt. “Se on Jumalan teko, että te uskotte minuun”, sanoi Jeesus itsekin. Vain tällä tiellä ihmiselle selviää, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhuiko Jeesus omiaan. “Mutta joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa”, opettaa Jeesus. Hän ei etsinyt koskaan omaa kunniaansa, vaan lähettäjänsä, taivaallisen Isän, kunniaa. Ja joka lähettäjän kunniaa tahtoo kirkastaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.
Mutta kansa, joka kuunteli, ei ottanut opetuksia vastaan. Jeesukselle huudettiin: “Sinussa on riivaaja!” Lopulta he tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Synneissänsä paatunut, epäuskoinen ihminen, ei kärsi kuulla totuutta, ei nyt eikä silloin. Vaikka Jeesus itse, joka on todellinen Jumalan huoneen ihanuus, oli heidän keskellään, he hylkäsivät hänet. Kerran katsellessaan Jerusalemiin päin Jeesuksen täytyi surullisena todeta: “Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.”
Hänet, taivaan ja maan Herra, Jumalan lähettämä Messias ja Vapahtaja ajettiin temppelistä ulos. Vain pieni joukko uskoi häneen. Heidän kohdallaan toteutuivat Raamatun sanat: “Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.”
Todellisia Jeesuksen opetuslapsia on tänäkin aikana vähän. Tämä vähyys näkyy esimerkiksi kirkkoväen määrässä. On helpompi napsauttaa radio sunnuntaiaamuna auki, jos sitäkään, kuin lähteä kirkkoon. On hauskaa touhuta omiansa tai nukahtaa saarnan aikana omassa vuoteessaan. Kyllä radiokirkko on aivan hyvä, kun se oikein vastaanotetaan. Pääasia on, että Jumalan huoneen ihanuus, itse Herra Jeesus Kristus, saa koskettaa meitä. Ja että otamme sanan vastaan ja elämme sen mukaan.
Raamattu opettaa, että hänen huoneensa olemme me ja että uskova ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Jumalan Henki asuu hänessä. Kun Daavid oli langennut syntiin, hän rukoili: “Jumala, luo minuun uusi, vahva henki.” Se, joka itse on Herran huone, ikävöi ja halajaa Herran esikartanoihin, kirkkoon, seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.
Jumalan huoneen ihanuus on enemmän kuin kirkkorakennuksen kauneutta. Se on Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen kauneutta. Hänen, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.
Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Lupauksensa mukaan hän on nyt täällä meidän keskellämme. Hän kolkuttaa juuri nyt sydämesi ovella. Hän kolkuttaa sinun huoneesi ovella, sinun kotisi ovella. Jos saamme armon aukaista hänelle sydämemme, silloin mekin saamme elämämme parhaaksi kaunistukseksi itsensä Jeesuksen Kristuksen.