Puhe Karttulan kirkossa 31.12.1992
Val. 3: 22-26
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan." Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
Kun katsomme kulunutta vuotta 1992, meidän täytyy Jumalaa kiittäen todeta, että on Herran armoa, että vielä elämme eikä hänen laupeutensa meitä kohtaan ole loppunut. Jumala on ollut todella pitkämielinen meitä kohtaan. Kaikesta lamasta ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta olemme saaneet viettää hyvän ja rauhallisen joulun. Lahjojakin on saatu ja annettu entiseen tapaan.
Jokaisen uuden päivän olemme saaneet alkaa uuden armon varassa, ja Jumala on ollut uskollinen, vaikka me olemme olleet uskottomat ja epäilleet hänen mahdollisuuksiaan. Lyhyesti sanottuna: Jumalan hyvyys on vetänyt meitä joka päivä parannukseen.
Olemmeko taipuneet parannuksen tielle? Mitä tuo parannus sitten on? Kristinoppimme sanoo, että parannus on sitä, että ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tunnustaa hänelle syntinsä. Hän pyytää niitä anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä. Se ei siis ole elämän parantelemista. Se ei ole omin voimin tehtyjä hyviä päätöksiä. Se on kokonaan syntiseksi tunnustautumista Jumalan kasvojen edessä.
Tätä parannuksen tietä kulki apostoli Paavali, joka sanoi, että hän on syntisistä suurin. Hän aina muisti, että hän oli vainonnut Sauluksena Kristuksen seurakuntaa ja hyväksynyt Stefanoksen surmaamisen. Tuskaisena hän parahtaa: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista!” Mutta siitä syntisen paikalta hän löysi Armahtajan ja Auttajan. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta!
Kun Pyhä Henki vie ihmistä parannuksen tielle, hän näyttää ihmiselle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, eli sen, että armahdettuna syntisenä hän tietää kerran seisovansa Kuningasten Kuninkaan valtaistuimen edessä vastaamassa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Hän tietää, että kaikki on Jumalan varassa, myös hänen sielunsa pelastus, joka nouseekin parannusta tekevän ihmisen tärkeimmäksi asiaksi. Hän tietää ja sanoo: Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.
Sana sanoo tänä iltana, vuoden viimeisinä hetkinä: “Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.”
Rakkaat ystävät! Kiittäkäämme Jumalaa hänen suuresta armostaan meitä kohtaan.
Äskettäin edesmennyt kirjailija ja evankelista Erkki Leminen sanoo syvissä sairauden tuskissa: “Olen vain hiljaa ja lasken ihan pohjilleen Jumalan armon varaan.” Hän tiesi, että lunastuksen pohja kestää.
Se kestää tänäkin iltana. Kukaan, joka Kristuksen lunastustyön varaan jää, ei joudu häpeään. Hän saa ajan levottomassa virrassa tuntea Jumalan rauhaa, se varjelee hänen sydämensä ja ajatuksensa Jeesuksessa Kristuksessa.
Lopetetaan tämä vanha vuosi armon varassa ja käydään uuteen vuoteen luottaen hänen armoonsa. Sillä “kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.”