Saarna Karttulan kirkossa 31.12.1990
Joh. 5: 17
Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".
Elämme uuden ja vanhan rajalla. Kun katselemme kulunutta vuotta, mitä näemme? Paljon ikävääkin on tapahtunut, paljon ihmishenkiä menetetty. On ollut maanjäristyksiä, suuria lento-onnettomuuksia, sairautta ja nälänhätää. Elämme yhä kuoleman varjon maassa.
Mutta meille loistaa yhä valkeus Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan armo ja laupeus ei ole loppunut. Joka aamu on hänen armonsa ja laupeutensa uusi ja hänen uskollisuutensa suuri.
Jumala ei ole tehnyt meille ansiomme mukaan eikä kostanut meille pahojen tekojemme mukaan. Saamme hänen armostaan olla alkamassa taas uutta vuotta. Ja sen alusta lähtien kaikki on uutta joka aamu. Hän, Herra, on minun osani, ja saan panna turvani ja toivoni häneen kaikissa asioissa.
Emme tiedä, mitä uusi vuosi tuo meille kullekin tullessaan. Mutta kaiken, myös tuskan ja kärsimyksen, saamme kantaa yhdessä Kristuksen kanssa. Tai oikeastaan hän itse kantaa meitä ja kuormiamme.
Emme voi väistää kaikkia niitä iskuja, joita kiusaaja ja tämä maailma meihin suuntaa. Paavali sanookin: “Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin me olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”
Meillä täytyy olla Pyhä Henki lohduttamassa. Hän, Pyhä Henki, lohduttaa sanan kautta. “Hyvä on Herra häntä odottavalle, sille sielulle, joka häntä etsii.” (Val.3: 25) “Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi silloin, kun hän läsnä on.” (Jes.55: 6) “Hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät.” (Ps. 85:10). “Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.”(Val.3: 26)
Uuden edessä emme tiedä, mitä tulee, mutta tiedämme, kuka tulee. Seurakunta rukoilee: aamen, tule Herra Jeesus, ja hän vastaa: totisesti, minä tulen pian.
Vaikka emme tiedä Herran toisen tulemuksen tarkkaa aikaa, tiedämme, että hän tulee pian.
Uuden vuoden alkaessa saamme luoda katseemme Jeesukseen Kristukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään.