Puhe Karttulan kirkossa 31.12.1983
Valit. 3: 22-26
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Kun aloitimme tämän vuoden, teimme sen Herran armon varassa. Ja kun nyt käymme sitä päättämään, teemme sen Herran armoa kiittäen. Todella Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa meitä kohtaan ei ole loppunut.
Vuonna 1983 olemme saaneet Jumalan armon avulla säilyttää isänmaamme itsenäisyyden ja vapauden. Saamme edelleen vapaasti viljellä kirkoissamme ja kodeissamme Jumalan sanaa. Yltäkylläisesti olemme saaneet viettää joulua. Joka aamu olemme saaneet aloittaa uuden päivän uuden armon varassa Jumalan runsaitten lahjojen keskellä. Jumalan rakkaus ja uskollisuus on ollut suuri meitä kohtaan. Olemme saaneet tuntea, että onnemme on olla Jumalaa lähellä ja että Herra on hyvä. Hän antaa häntä odottavalle enemmän, monin verroin enemmän, kuin kaikki mitä me anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa.
Näemmekö, että Jumalan hyvyys on kuluvana vuonna vetänyt meitä parannukseen? Armo, josta tekstimme puhuu, vetääkin meitä parannuksen tielle. Joulupäivän eräässä epistolatekstissä (Tiit. 2: 11-13) sanotaan, että Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.
Jumalan armo onkin Uuden Testamentin pääkäsite. Jumalan valtakunta on armon valtakunta. Armo välittää meille syntien anteeksiantamisen, elämän ja autuuden. Armo tuli Jeesuksen Kristuksen kautta, ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet ja armoa armon päälle.
Kristittynä eläminen merkitsee armon osallisuutta. Kristuksesta pois joutuminen merkitsee armosta pois lankeamista. Kristitty elää armon alla, hän kasvaa armossa, mutta myös totuudessa. Tämä pelastuksen armo annetaan meille lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta.
Mutta sitten teksti jatkuu: “…ja kasvattaa meitä.” Jumalan armo on siis kasvattavaa armoa. Miten se tahtoo meitä kasvattaa? Sana jatkuu: “...että me hyläten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalallisesti nykyisessä maailmanajassa.”
Armossa ja armosta eläminen ei olekaan siis mitään onnen tunnelmissa löhöilemistä, vaan siinä ihminen joutuu taisteluun jumalattomuutta ja maailmallisia himoja vastaan. Sana sanoo vakavasti, että jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin miten käy syntisen ja jumalattoman. Miten käy sinun ja minun vuonna 1984, jos armon aika kohdallamme päättyy? Tilastot tietävät kertoa, että näin on käynyt seurakuntamme 48 jäsenen kohdalla tänä vuonna. Armon aika on loppunut.
Luonnostaan ihminen on jumalaton ja syntinen, mutta Jeesuksessa Kristuksessa hän on vanhurskas. Jeesukseen uskovalle, siis vanhurskaalle, kuuluvat kaikki Raamatun lupaukset armosta, anteeksiantamuksesta ja pelastuksesta. Vanhurskaat odottavat Herraa, ja Herran sana sanoo: “Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.”
Herran hyvyyteen ja uskollisuuteen luottaen saamme pian aloittaa uuden vuoden. Emme kukaan tiedä, millainen se on maailman kohdalla, jossa elämme, millainen se on isänmaamme ja meidän itse kunkin kohdalla. Voimme vain todeta virrentekijän kanssa: “Nyt nimees Herra luottaen me käymme aikaa uutehen.”