Saarna Karttulan kirkossa 3.1.1993
Luuk. 2: 42-52
Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli.
Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia.
Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä.
Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.
Tämän sunnuntain aiheena on Jumalan huoneen ihanuus.
Tätä kirkkoa alettiin rakentaa v. 1929, ja tämä valmistui seuraavana vuonna 1930. Samana vuonna, 17.9.1930, piispa J.R. Koskimies on vihkinyt tämän rakennuksen rukoushuoneeksi. Hän sanoi juhlasaarnassaan: “Älköön tämä huone jääkö kylmilleen, vaan lisääntyköön tämän huoneen käyttäjien luku vuosi vuodelta hyvän sanoman kuulijoilla.”
Onko tämä toive toteutunut?
Sitten vuonna 1943 päätettiin luovuttaa tämä rukoushuone Karttulan seurakunnalle. Seurakunta ottikin tarjouksen vastaan ja korjasi tätä viimeksi v. 1980, jonka jälkeen rukoushuone vihittiin kirkoksi 14.9.1980.
Toinen kirkko valmistui Syvänniemelle v. 1925.
Tämä kirkko on kaunis. Monet ovat niin sanoneet ja ihailleet kirkon kodikkuutta. Mutta kirkon paras kaunistus on sinne kokoontunut seurakunta. Mitä enemmän väkeä, sitä kauniimpi kirkko.
Tullessamme kirkkoon tulemme Jumalan kasvojen eteen. Jumalanpalveluksessa meille seurakunta tarjoaa parasta, mitä tarjottavissa on.
Psalmissa 84 sanotaan: “Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.”
Kuka sitten tulee kirkkoon ja kenellä on oikeus sinne tulla?
Jeesuksesta sanottiin, että hän “tapansa mukaan” meni synagogaan. Jerusalemiin menijöistä taas kerrotaan: “He matkasivat sinne, niinkuin tapa oli.” Sanalaskukin neuvoo: “Varjele tapaa, niin se varjelee sinua.” Tämän päivän evankeliumitekstissä: “Heillä oli tapana käydä juhlilla.” Monilla meilläkin on tällainen tapa.
Erityisesti Jeesus viihtyi Jerusalemin suuressa ja kauniissa temppelissä. Kuulimme, kuinka hän ei lainkaan malttanut lähteä sieltä, kun vanhemmat ja sukulaiset jo lähtivät kotimatkalle. Kun kolme päivää myöhemmin hänen vanhempansa vihdoin löysivät hänet, hänen selityksensä oli: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?"
Rakkaat ystävät! Mikä sai meidät tänä aamuna lähtemään tänne Karttulan kirkkoon? Kenties tutun perheen lapsen kaste tai läheisen poismeno.
Kellot kutsuvat: Tulkaa tänne! Herra kutsuu: “Tulkaa minun tyköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Ehtoollispöytään kutsutaan kaikki. Kirkon ovet ovat kaikille avoinna.
Kesäaikaan voi tänne tulla yksinkin hiljentymään. Täällä voi rukoilla yksin ja yhdessä. Vaikka tämä on kirkko, tämä on yhä rukoushuone.
“Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun huoneessasi asuvat. He kiittävät sinua alati. Autuaat ne ihmiset, joilla on mielessään pyhät matkat.”