Saarna Karttulan kirkossa 20.11.1988
2. vuosikerta
Joh. 5: 22-29
Jeesus sanoi: “Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen”
Vanha kirkkovuosi on lopussa. Ellei vanha väisty, uusi ei pääse esille.
Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran tähän maailmaan, hän julisti: “En minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.” Pelastuksen sanoma on yhä liikkeellä. Vielä kuuluu Jeesuksen kutsu: “Tulkaa kaikki minun tyköni. --- Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä pois.”
Kun Kristus tulee toisen kerran, hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hän katsoo, miten sanoma pelastuksesta on toteutunut yksityisen ihmisen, sinun ja minun kohdalla. Kristuksen toisen tulemisen varmuus on samalla kutsu jatkuvaan parannukseen, mielenmuutokseen tässä ja nyt. Nyt on lähimmäinen rinnallani. Nyt kuljen yhtä matkaa hänen kanssaan janoinen auttaa häntä.
Tietoisuus viimeisestä tuomiosta antaa merkityksen nykyhetken valinnoille ja ratkaisuille. Se johtaa meidät vastuuseen lahjaksi saamastamme elämästä. Se, miten kohtelemme lähimmäistämme nyt, paljastuu viimeisellä tuomiolla. Autammeko ja armahdamme, vai lyömme ja parjaamme? Kaikki pannaan Jumalan muistiin. Kaikki tuomitaan tekojensa mukaan. Tuomion perustana on se, mitä olemme lähimmäisellemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Kukin meistä saa sen mukaan kuin ruumiissa ollessamme olemme tehneet, joko hyvää tai pahaa. Tuomarina on Kristus, joka itse syvimmällä mahdollisella tavalla on kokenut ihmisen kärsimyksen. Hän oli itse nälkäinen, janoinen, koditon, alaston, sairas ja vangittu. Hän on sitä yhä meidän lähimmäisissämme. Viimeisenä päivänä hän katsoo, miten olen elämäni elänyt. Sen, minkä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, olen tehnyt Jeesukselle Kristukselle.
Voisiko siis hyvää tekemällä pelastua, päästä taivaaseen? Onko lain tie sittenkin pelastuksen tie? Miksi Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut? Siksi, että elävä usko Jeesukseen Kristukseen ei voi olla salassa. Vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Elävä usko näkyy aina tekoina. “Mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo itsellänsä olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?”, kysyy Raamattu.
Miksi uskovia niin paljon parjataan? Siksi, että on paljon uskovan nimellä vaeltavia, jotka todellisuudessa elävät ilman elävää uskoa. Elävä usko aina armahtaa, siunaa, auttaa, pelastaa. Se hoitaa ja parantaa. Kuollut usko lyö, parjaa, puhuu pahaa, tuomitsee. Yksin Kristus Pyhän Henkensä kautta antaa elävän uskon meille. Yksin hänen seurassaan me näemme lähimmäisen hädän ja jo tietämättämme autamme. Tämä on sitä, josta Jeesus sanoo tekstissämme: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”
Kristuksen ristiä kantavaa ei tuomita, sillä ketään ei tuomita kahta kertaa. Pyhä Henki paljastaa elävässä uskossa olevalle joka päivä synnin, vanhurskauden ja tuomion. Uskova ikäänkuin kulkee joka hetki tuomion alla, sillä hän näkee oman turmeluksensa ja syntinsä, mutta myös Armahtajan ja syntien anteeksiantajan. Tämä on salattua elämää Kristuksen kanssa.
Rakkaat ystävät. Viimeisellä tuomiolla painopiste ei sittenkään ole teoissa, vaan elävässä uskossa. Ja jos tätä uskoa haluat ja kaipaat, kuuntele, mitä Kristus sanoo ja anna kuullun sanan uskossa sulautua koko elämääsi. Tämän päivän tunnussana sanoo: “Jos te Herraa etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät.” (2 Aik. 15:2)
Nyt on armon aika, nyt on etsimisen aika. Pelastusrengas on heitetty kansojen mereen. Tuomiopäivä on lähellä. Se on yhtä lähellä kuin meidän ruumiillinen kuolemamme. Siksi on kiire pyytää tosi parannusta ja toivossa jatkaa uskon kilvoitusta.
Aamen, tule Herra Jeesus.