Saarna Karttulan kirkossa 23.11.1986
3. vuosikerta
Matt. 13: 47-50
Jeesus sanoi: Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Tänään on tuomiosunnuntai. Se muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki kulkemassa viimeistä tilintekoa eli viimeistä tuomiota kohti. Sama Jumala, joka vanhurskauttaa meidät ilman omaa ansiotamme Jeesuksen Kristuksen tähden, on myös Kristuksen kautta tuomitseva jokaisen ihmisen hänen tekojensa mukaan.
Alussa kuulimme: “Kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, mitä hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.”
Raamatussa esille tulevan armon sanoman ja tuomion sanoman välillä on tietty jännite. Tähän jännitteeseen kuuluu, että sen, joka ottaa vastaan pelastuksen Jumalan lahjana, on kuitenkin ahkeroitava pelolla ja vavistuksella, että pelastuisi.
Ihminen pelastuu uskon kautta ilman lain tekoja, mutta ainoastaan tekoina ilmenevä usko on oikea usko. Pelastavaa uskoa ei voi olla olemassa ilman tekoja. Todellinen usko tulee ilmi hyvinä tekoina, uudenlaisena lain täyttämisenä.
Uskon teot ovat Hengen hedelmää. Pyhä Henki vaikuttaa ja tuo nuo hedelmät esiin. Sen vuoksi sanotaan, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan.
Todelliselle uskolle tämä merkitsee uskon tekoja. Usko ilman tekoja on kuollut. Viimeisellä tuomiolla Kristus-kuningas tarkkaa vain näitä uskon tekoja. Ei mitään muita.
Uskon teot tulevat ilmi käyttäytymisenä vähimpiä veljiä ja sisaria kohtaan. Kristus samaistuu heihin. Hän ei sano: heidän oli nälkä ja jano, vaan: minun oli nälkä ja jano. Todellinen Jeesuksen opetuslapsi näkee Kristuksen kaikkialla, jokaisessa ihmisessä. Kristus tulee heitä vastaan joka tiellä ja polulla, kotona, kotikylällä, seurakunnassa ja koko maailmassa.
Kuitenkin opetuslapsen lähin työkenttä on omaa sydän. Sitä on puhdistettava joka päivä. Hän tietää, että eniten on varjeltava omaa sydäntään, sillä sieltä elämä lähtee. Karvaasta lähteestä ei voi pulputa makeaa vettä. Vasta kun Kristus pääsee sydämen valtiaaksi, uskon teot alkavat näkyä.
Täällä armon ajassa Jumala kutsuu meitä joka päivä uudestaan parannuksen tielle. Sillä kerran armon aika loppuu, Jumalan valtakunnan suuri nuotta vedetään rannalle.
Nykyinen maailmanaika on kuin kuohuva meri, kaaos, jossa kaikkinaiset kalat harhailevat ilman päämäärää. On lukematon määrä erilaisia kalastajia, jotka yrittävät koota ihmisiä omiin nuottiinsa.
Mutta kerran he kaikki ovat tuossa Jumalan suuressa nuotassa. Siinä olemme myös me. Rannalle vedetty saalis tutkitaan kala kalalta. Tapahtuu lajittelu. Hyvät kalat kootaan astioihin, kelvottomat viskataan pois. Näin tapahtuu maailman aikojen lopussa viimeisellä tuomiolla. Jeesus sanoo selvästi: “Enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
Joku on todennut, että viimeinen tuomio on jo alkanut. Jokainen ratkaisu elämässämme vie meitä joko Jumalaan päin tai poispäin hänestä. Siitä, mitä tänään teemme, on suora yhteys viimeiseen tuomioon. Viimeisellä tuomiolla vahvistetaan se, mihin olemme elämässämme pyrkineet. Nyt ja silloin on tärkeää vain yksi asia: tunteeko Kristus meidät, sinut ja minut, nyt ja viimeisenä päivänä, ja tunnemmeko me hänet? Tunnemmeko Kristuksen niissä lähimmäisissä, joiden kanssa olemme tekemisissä tänäkin päivänä?