Saarna perhejumalanpalveluksessa Karttulan kirkossa mikkelinpäivänä 1985
2. vuosikerta
Mark. 10: 13-16
Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
“Sallikaa lasten tulla minun tyköni,” sanoo Jeesus. Voisimme sanoa myös näin: Sallikaa Jeesuksen tulla lasten tykö. Pääasia siis on, että Jeesus ja lapsi kohtaavat.
Tätä kehotusta noudattaen meidät on jo pieninä lapsina tuotu kasteessa Jeesuksen luo. Hän on ottanut meidät seurakuntansa jäseniksi, omiksi opetuslapsikseen ja taivaan perillisiksi. Meidän on näin sallittu tulla Jeesuksen luo ja hänen meidän luoksemme.
Miksi on niin tärkeää tuoda lapset Jeesuksen luo? Jeesus vastaa: “Sillä heidän on taivasten valtakunta.” Ja Jeesus jatkaa, että joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
Miksi juuri lapsi? Me aikuisethan usein ajattelemme, että vasta sitten lapsi voidaan antaa Jeesuksen omaksi, kun hän kasvaa niin isoksi, että voi tehdä itse päätöksen. Silloin me olemme estämässä häntä pääsemästä Jeesuksen luo. Silloin Jeesuksen täytyy sanoa meille: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni.” Lapsi ei järkeile ja kysele, vaan ottaa Jumalan valtakunnan vastaan yksinkertaisesti ja luottavasti.
Pieni lapsi on aivan avuton. Hän ei itse voi tehdä omaksi hyväkseen mitään. Hänelle annetaan kaikki lahjana. Siksi Jeesus sanoo eräässä toisessa tilanteessa: “Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” Jumalan valtakuntaan eli taivaan valtakuntaan pääsevät siis vain kaikki lapset ja lapsenmieliset. Kun he pääsevät Jeesuksen luo, he saavat paljon enemmän kuin osasivat toivoakaan.
Tekstissämme lasten tuojat toivoivat, että Jeesus koskisi heihin. Mutta mitä teki Jeesus: hän otti heidät ihan syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Varmasti nuo lapset muistivat halki elämänsä: me olemme olleet Jeesuksen sylissä ja saaneet siunauksen häneltä.
Siinä Jeesuksen sylissä sinäkin, lapsi, olet saanut olla kastehetkellä. Sylikummin syli oli Jeesuksen syli ja kummien ja papin käsi oli Jeesuksen käsi. Ja nyt sinä olet tänä päivänä yhä Jeesuksen sylissä. Mutta olemmeko me suuret, me aikuiset? Sovimmeko me enää Jeesuksen syliin? Sen kertoo meille tämä veistos, krusifiksi, ristiinnaulitun kuva. Jeesuksella on niin suuri syli, että siihen mahtuvat kaikki, jotka tahtovat tulla. Siksi Jeesus sanoo: “Tulkaa minun tyköni kaikki, minä annan teille levon.” Siinä on sinunkin paikkasi.