Saarna tuomiosunnuntaina 23.11.1975
Matt. 25: 31-46
Jeesus sanoi: Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
”Ammennan uutta elämää
Jeesuksen kuolemasta
ja kilvoitukseen
voimia
Hänestä, ainoasta.
Jos hylkään Herran Jeesuksen,
niin
tieni päättyy vaivaan.
Vain hänen kanssaan kulkien
saavutan määrän,
taivaan.”
Siionin virsi 148:3
Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai puhuu meille tuomiosta. Tuomiosunnuntain sanoma on siitä erikoinen, että se koskee kaikkia ihmisiä: ennen meitä eläneitä, meitä nyt eläviä ja meidän jälkeemme tulevia.
Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Sinäkin olet mukana, ja minä. Seisomme kaikki kuningasten Kuninkaan edessä. Mitä siellä tapahtuu? ”Hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.”
Miten on mahdollista, että Kuningas tietää, mitä olemme tehneet? Kaikki on tarkoin merkitty kirjaan. Ilm.20: ”Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Meidän elämässämme on paljon sellaista, minkä emme haluaisi koskaan tulevan julki. Mutta tästä Jeesus sanoo: ”Ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi.”
Jumalan tuomio on julkinen ja yksityiskohtainen. Jokainen tekomme mainitaan kaikkien kuullen. vuorollamme olemme jokainen vastaamassa myös tekemättä jättämisistämme. ”Miten kestänen silloin mä raukka!”
Jokainen elämämme hetki punnitaan viimeisellä tuomiolla tarkoin. Aika on enemmän kuin rahaa. Se on ohitsemme virtaavaa iankaikkisuutta, johon jätämme omat merkintämme.
Saatamme kyllä tuudittautua luuloon, että kaikki itsestään lopulta järjestyy elimmepä miten tahansa ja kayttäydyimmepä lähimmäistä kohtaan miten hyvänsä. Mutta viimeisellä tuomiolla meidät sidotaan tai päästetään sen mukaan, miten olemme osoittaneet rakkautta vähimmille Jeesuksen ystäville. ”Niin Kuningas vastaa: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Tekojemme mukaanko siis lopulta tuomio tapahtuukin? Ei toisaalta. Rakkaus ei laskelmoi, mutta usko ilman tekoja on kuollut. Hyvillä teoilla emme voi taivasta omaksemme saada. Avaimena tähän on Gal.5:6 mainittu ”rakkaudessa vaikuttava usko”. Usko toteutuu rakkaudessa, siis uskon maaperästä kasvaa rakkauden kauniita kukkasia. Usko Jeesukseen Kristukseen näyttää meille apua tarvitsevan veljen ja sisaren. Heitä on, ei vain Suomessa, vaan maan äärissäkin. Missio -76:n tunnus on: Risti on avain. Viimeisellä tuomiolla risti on avain taivasten valtakuntaan. Ristin sanoma on voima.
Pelastettujen elämässä vaikuttaa siis rakkaus, jonka usko saa aikaan. Laskelmoimatta autetaan avun tarpeessa olevia. Palvelukset saattavat olla hyvin pieniä, ne eivät näy tilastoissa. Kun pelastetuille näistä palveluksista mainitaan, he ihmetellen kysyvät: ”Milloin me näimme sinut ja palvelimme sinua?” Isän siunaus ja taivasten valtakunta tulevat heille yllätyksenä. Silloin todella käy, kuten virressä sanotaan: ”Masennus, huoli kalvava iloiseen toivoon vaihtuu.” Ja kohta he saavat kuulla ihanimmat sanat, mitä heidän korvansa ja sydämensä on koko eliniän ikävöinyt kuulla: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut!” Eli tulkaa tänne, sillä teille kuuluu minun Isäni siunaus! Hengellisesti köyhät saavat nyt suurimman rikkauden, taivasten valtakunnan. Vieläpä Kristus itse toivottaa heidät tervetulleiksi. Vajaa on lakannut ja täydellinen alkanut. ”Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." Ilm. 6:16-17.
Siellä on myös toinen joukko. Heille Kuningas sanoo: Menkää pois! Miksi? Rakkauden puute tuomitsee heidät. He ovat eläneet vain itselleen. Minä on aina ollut ensimmäisellä sijalla. Lähimmäisen hyväksi on ehkä aiottu tehdä jotakin, jos aikaa ja varoja sattuu jäämään yli oman tarpeen. Mutta elintason mukana pysyminen ja sen kohottaminen on pitänyt huolen siitä, että ei ole paljoa jäänyt, käytännöllisesti katsoen ei yhtään mitään. Lähimmäisen kohdalla sydämen ovet ovat kiinni. On kyllä tiedotusvälineistä nähty kolmannen maailman nälkä, jano ja sairaus, mutta sehän on niin kaukana. Ehkä jokin hyvä päätös tuli tehtyä, mutta siihen se jäi. Aikaa ja rahaa riitti kyllä omiin tarpeisiin, mutta kun olisi tullut lähimmäisen hädän vuoro, kukkaro napsahti kiinni ja aikakin oli jo lopussa.
Näille Kuningas sanoo: ”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.”
Jäi paljon tekemättä. Kadotustuomio tulee yllätyksenä. Siksi ihmettely: ”Milloin me...” Ei ymmärretty palvella, kun puuttui rakkauden kautta vaikuttava usko.
Minkä johtopäätöksen sinä teet tämän tuomiosunnuntain sanomasta? Eikö tämän: Kiireesti, heti, nyt pyytämään lisää uskoa Kristukselta! Siinä on tämän sunnuntain evankeliumi, että vielä on armon päivä. Tämä päivä ei ole tuomiopäivä, mutta sekin tulee varmasti. Emmekö siksi pyydä: Tule Herrani synnistä puhdistamaan. Ota tuomio pois, että armon saan!
Aamen.