Saarna Karttulan kirkossa 16.2.1992
Luuk. 17: 7-10
Jeesus sanoi: “Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tämän sunnuntain aiheena on Ansaitsematon armo. Tekstit puhuvat työstä Jumalan valtakunnassa ja siitä saatavasta palkasta.
Eräässä virressä sanotaan:
“Armopalkan saanhan sulta,
ilon auttaa, palvella.”
Tekstissämme Jeesus kertoo vertauksen palvelijasta, joka tulee pellolta kyntämästä ja sitten palvelee kodissa isäntäänsä. Kun isäntä on saanut ateriansa, palvelijakin saa syödä ja juoda. Ensin on otettava huomioon isännän tarpeet ja sitten vasta omat. Isännän palvelija on koko ajan liikkeellä ulkona ja sisällä palvelutehtävissä.
Tällaista on työ Jumalan valtakunnassa, jossa Jeesus on isäntänä. Hänen kulkiessaan täällä maan päällä menijöitä ja tulijoita oli paljon, eikä opetuslapsilla ollut aina aikaa edes syödä.
Jos palvelija alkaa kysellä omia oikeuksiaan tai kiitosta työstä ja palveluksistaan, hän ei ole kelvollinen työhön. Ei palvelijaa kiitetä siitä, että hän teki sen, mitä oli käsketty tehdä. Kun on tehty kaikki, mitä on käsketty, tulee sanoa: “Me olemme ansiottomia palvelijoita, olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.”
Tosiasia on, ettemme Jumalan valtakunnan palvelijoina voi koskaan tehdä kaikkea, mitä on käsketty. Isäntä sanoo: Menkää ja tehkää…
- rakastakaa toisianne
- saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille
- herättäkää
kuolleita
- parantakaa sairaita
- siunatkaa kaikkia
- rukoilkaa
lakkaamatta
- kiittäkää joka tilassa
- jne
Tehtävät ovat suuria ja vaativia. Mutta on hyvä muistaa, ettemme ole omalla asiallamme. Olemme Isännän asialla, ja Isännän velvollisuus on antaa työhön sopivat työkalut, tarkat ohjeet, ruoka ja vaatteet. Saamme sittenkin tehdä työtä turvallisin mielin.
Entä palkka?
Suurin palkka on armopalkka, eli Jumalan armo, jota emme koskaan pysty ansaitsemaan. Raamattu opettaakin, että Jumalan valtakunnassa palkkaa ei makseta ansiosta vaan armosta. Tässä kohden me usein hymähdämme hieman harmissamme. Elättääkö Jumala tosiaan omiaan vain armollaan?
Vastaus on vahvasti myönteinen. Kyllä elättää, ja vain armollaan.
Armo on niin suuri ja merkittävä asia, että kun sitä vähänkin alamme tajuta, puhkeamme kiitokseen. Sillä ilman Jumalan armoa meillä ei olisi mitään. Ei edes työmahdollisuuksia Jumalan valtakunnassa.
Armopalkka täällä ajassa on siinä, että saamme iloisin mielin auttaa ja palvella ulkona ja sisällä, joka paikassa. “Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, tehkää se Jeesuksen nimessä.” Työstä tulevaa palkkaa meidän ei tarvitse miettiä, sillä se on enemmän kuin lottovoitto. Se on ansaitsematon armo.
Kristinopin mukaan sitä Jumalan rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan armoksi. Ja mitä Paavali sanookaan armosta: että sen kautta me olemme pelastetut. Suurin armolahja on iankaikkinen elämä. Armo siis pelastaa meidät.
- se kasvattaa meitä
- se uudistaa meidät
- siihen saamme aina
palata
- armoistuimen edessä meidät otetaan aina vastaan
- armosta
annetaan kaikki synnit joka päivä runsain määrin anteeksi (Luther)
Raamattu puhuu valtavan paljon armosta. Uusi Testamentti on sitä aivan täynnä. Suurinta armoa on se, että Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen keskellemme, ja että hän on kanssamme joka päivä, joka hetki, ja lopulta hän tekee kaiken. Me olemme vain juoksupoikia ja -tyttöjä.
Kiitos olkoon Jumalalle hänen sanomattomasta armostaan!