Saarna Karttulan kirkossa 27.1.1991
2. vuosikerta
1. Sam. 16: 4-13
Kun Samuel tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: "Tietääkö tulosi rauhaa?" Hän vastasi: "Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille." Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.
Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: "Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa". Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." Niin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut". Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut". Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä".
Ja Samuel kysyi Iisailta: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Hän vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita". Niin Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne".
Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on". Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen
Teksti on kuin meille kaikille tuttu Tuhkimo-satu. Satua se ei kuitenkaan ole, vaan tosi kertomus Israelin kansan historiasta.
Israelin ensimmäinen kuningas Saul oli epäonnistunut tehtävässään. Nyt oli voideltava kansalle uusi kuningas.
Tuhkimon kenkänä tässä kertomuksessa on valta. Kyse oli siitä, kenelle se sopisi.
Kukin Iisain poika tuli vuorollaan Samuelin eteen. Komein ja kookkain tuli ensiksi esille. Hänen nimensä oli Eliab. Mutta valta ei sopinut Eliabille. Herra oli hänet hylännyt.
Siinä Samuel sai pienen oppitunnin Jumalalta. Ei ole katsottava ihmisessä ulkonaisia asioita. Sillä ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämeen.
Vuorollaan kaikki seitsemän poikaa tuotiin Samuelin eteen, mutta hän joutui sanomaan kaikista, ettei Herra ole ketään heistä valinnut.
Mutta olihan se yksi poika vielä pellolla kaitsemassa lampaita. Hän oli Daavid. Hänet haettiin Samuelin käskystä paikalle. Sieltä tulikin verevä, kaunissilmäinen ja sorea nuorukainen. Hänestä Herra sanoi: “Nouse, voitele tämä, sillä hän se on.”
Ja niin Daavid voideltiin kuninkaaksi, ja hän sai Pyhän Hengen siitä päivästä lähtien ja yhä edelleen.
—
Jokainen luottamushenkilö on ollut vastaavanlaisessa valintatilanteessa. Kenelle kenkä sopii, sen ovat seurakuntalaiset vaaleissa päättäneet. Ohjeena on ollut valita Jumalaa pelkäävä ja kristillisestä harrastuksesta tunnettu seurakunnan jäsen.
Tämä kriteeri oli esillä jo silloin, kun sinä lupauduit ehdokkaaksi. Yhtä vähän kuin Daavid itse osasi arvioida kelvollisuuttaan jaloon virkaan, yhtä vähän sinä voit omalla kohdallasi tuota lain määräämää kelpoisuusehtoa arvioida. Rima tuntuu olevan liian korkealla. Arvion tekeekin aina joku toinen.
Joku voi myös tehdä siitä lyömäaseen ja sanoa: sinun on oltava sellainen tai sellainen, mutta tuollaisena et ole kelvollinen.
Näin ei ole Jumalan valtakunnassa. Näin ei tehdä seurakunnassa. Siellä on aina esillä Ansaitsematon armo, mikä onkin tämänpäiväinen aiheemme.
Jumalan edessä meillä kellään ei ole mitään ansioita tai mahdollisuutta olla hänen työtovereitaan. Kuitenkin armossaan hän meidät sellaisiksi hyväksyy. Kyseessä on pelkkä armo.
Paavali sanoo, että olemme Jumalan työtovereita, Jumalan viljelysmaata, Jumalan rakennus. Ja että ainut perustus, jolle voidaan seurakunnassa rakentaa hengellistä rakennusta, on Jeesus Kristus.
Luottamushenkilöt on kutsuttu Jumalan armosta rakentamaan seurakuntaa. Se on jalo ja suuri tehtävä. Rakennustyötä ei tehdä vain kokouksissa, vaan ennemminkin kokousten välisenä aikana. Se merkitsee osallistumista seurakunnan toimintaan, jotta voisi viisaasti rakentaa, kuulolla ollen.
Daavid, joka voideltiin kuninkaaksi, rakensi viisaasti, ja Raamattu sanoo, että valtakunta vahvistui hänen aikanaan. Maassa vallitsi rauha ja sopu kaikkien naapurimaiden kanssa.
Hyvät vastuunkantajat! Tämän päivän tunnussanassa sanotaan, että jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa sitä kaikille alttiisti ja soimaamatta.
Rakennustyö on yhteistyötä. Kun rakennamme, muistakaamme, mille perustalle rakennamme ja mikä on päämäärä.
Aamen.