Saarna Karttulan kirkossa 5.11.1983
3. vuosikerta
Luuk. 6: 20-26
Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan-Ihmisen Pojan tähden.
Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.
Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!
Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!
Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
Pyhäinpäivän aiheena on Jumalan ihmiset. Tänään on puhe niistä ihmisistä, jotka apostoli Paavalin tavoin ovat hyvän kilvoituksen kilvoitelleet, uskon säilyttäneet ja saaneet heille talletetun vanhurskauden seppeleen. Uskonsa kautta nämä vielä kuoltuaankin puhuvat. Heistä voimme sanoa kuten Luther, jonka 500-vuotissyntymäpäivää vietämme: “En minä kuole, vaan elän, ja julistan Herran töitä.” Heidän ruumiinsa ovat kuolleet, mutta se työ, jonka he Herrassa tekivät, pysyy. Itsessään he olivat heikkoja ja vajavaisia, mutta he panivat koko elämänsä Jumalan vaihetuspöydälle. Jumala valitsi heidät aseikseen juuri heidän heikkoutensa tähden.
Tämä maailma on täynnä omasta mielestään onnistuneita ja erinomaisia ihmisiä, mutta on vain muutamia, jotka asettavat lahjansa ja puutteensa Herran käyttöön kokonaan. Heidän tunnuslauseensa on: Ei mitään ilman Kristusta. Heidän puoleensa Jeesus tänäkin päivänä nostaa silmänsä, niin kuin Vuorisaarnan päivinä opetuslastensa puoleen, ja sanoo: “Autuaita olette te.” He ovat autuaita, eli onnellisia ihmisiä.
Onneksi olkoon te köyhät, nälkäiset, itkevät, te, joita ihmiset vihaavat, herjaavat ja erottavat yhteydestään uskonne tähden. Miksi Jeesus sanoo heitä onnellisiksi? Siksi, että heitä odottaa suuri palkinto Jumalan luona. Juuri heille Kuningasten Kuningas kerran lausuu: “Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Nämä olivat onnellisia silloin, kun Jeesus Vuorisaarnansa saarnasi; he ovat onnellisia nyt, sillä heidän on taivasten valtakunta. He olivat Jumalan ihmisiä, ja he ovat sitä tänä päivänä. Eivät he kuole, vaan elävät, ja julistavat Herran töitä.
Tekstimme kertoo muistakin kuin Jumalan ihmisistä. Täällä maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä: on Jumalan ihmisiä ja niitä, jotka eivät sitä ole. Heillekin Jeesuksella on asiaa nyt ja viimeisenä päivänä: Voi teitä, te rikkaat, kylläiset, huolettomina nauravat ja te, joita tämä maailma kiittelee. Tälle ihmisryhmälle riittää se, mitä tämä maailma tarjoaa. Heidän onnensa on näissä maallisissa. Koko heidän elämänsä menee mammonan tavoittelussa niin tarkkaan, ettei ehdi taivaallisia edes ajattelemaan. He huutavat tänäänkin: syökäämme ja juokaamme ja pitäkäämme iloa, ennen kuin kuolema meidät korjaa. Heille Jeesus sanoo nyt ja viimeisenä päivänä: “Menkää pois, te kirotut.”
Voi, kun täällä ajassa saisimme armon päästä parannuksen tielle, sillä “jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin miten käy jumalattoman ja syntisen?”
Pyhäinpäivän kirkasta taustaa vasten on aihetta kysyä: miten käy sinun ja minun? Pääsenkö perille taivaaseen Jumalan ihmisten seuraan, vai onko hukuttava iankaikkisesti? Mieti tätä, ystävä, tänään, kun käyt omaistesi haudoilla. Ovatko he perillä ja pääsenkö minä siihen valtakuntaan, jonka Jumala on minulle tarkoittanut?
Tien taivaaseen jokainen täällä oleva tietää. Mutta se ei riitä. On lähdettävä myös kulkemaan tuota tietä. Todella, tieto ei riitä. On päästävä liikkeelle. Mutta kuollut ei liiku. Vain elävissä on elämän merkit. Niitä Herra nyt tänään tarkkaa. Ne, joissa on Herran antamat elämän merkit, ovat Jumalan ihmisiä. He ovat autuaita, onnellisia, olipa elämäntilanne millainen hyvänsä, sillä heidät Herra vie perille iankaikkiseen elämään. Aamen.