Saarna Karttulan kirkossa 12.5.1985
2. vuosikerta
Matt. 6: 5-8
Jeesus sanoi: “Kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.”
Rukoileminen on yleismaailmallinen ilmiö, joskin sen muodot ja sisältö paljonkin vaihtelevat.
Jeesus Nasaretilaisen ympärille oli muodostunut uusi uskonnollinen liike, jonka juuret olivat juutalaisuudessa. Mutta Jeesus osoitti, että juutalaisuudesta saatu muodollinen rukouselämä ei ollut sitä, mitä Jumala tahtoi. Hän opetti omilleen uudenlaista hengellisempää asennetta rukoukseen: sen tuli olla rukousta hengessä ja totuudessa.
Tämän rukoussunnuntain teksti on Vuorisaarnasta, jolla on ollut suuntaa antava merkitys alkuseurakunnan opetuksessa ja jumalanpalveluselämässä.
Temppeli oli juutalaisille tärkein rukouksen paikka. Myös synagogiin kokoonnuttiin kuulemaan Jumalan sanaa ja rukoilemaan. Lisäksi päivittäin oli useita säädettyjä rukoushetkiä, jolloin rukoiltiin siinä missä oltiin, esimerkiksi kadulla. Se saattoi tapahtua avoimesti ja näyttävästi. Rukoileminen oli näin vahvasti sidoksissa oikeaan rukousaikaan. Muodollisten rukoussääntöjen noudattaja koki saavansa Jumalan suosion. Saipa hän samalla myös toisten ihmisten ihailun ja kiitoksen.
Jeesus tahtoo vapauttaa seuraajansa ajan ja paikan kahleista rukouselämässä ja varoittaa rukoilemasta niin kuin ulkokullatut, jotka mielellään seisovat ja rukoilevat synagogassa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Sellainen rukoileminen on esiintymistä, ja silloin palkka tulee ihmisiltä. Sellainen rukous ei ole puhetta Jumalan kanssa.
Jeesus neuvoo oikeaan rukoukseen, joka on vapaa kaikista ihmisten asettamista sidonnaisuuksista. “Vaan sinä, kun rukoilet…” Jeesus ei sano ‘jos’ vaan ‘kun’. Hän siis edellyttää, että hänen seuraajansa rukoilevat. Ensimmäinen ohje on: mene kammioosi. Siis jonnekin yksinäisyyteen, etteivät muut ihmiset näe eivätkä kuule. Kristitty on kätkössä elävä rukoilija niin kauan kuin tätä maailman aikaa kestää, ja hän uskoo Jeesuksen lupaukseen: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Kammiossa, hiljaisuudessa rukoilija selvimmin kuulee Jumalan äänen ja kokee Jumalan läsnäolon.
Kirjassaan ‘Kuulet vaieten’ Päivi Huutonen kirjoittaa: “Tällainen hiljaisuuden tila on täynnä Jumalan läsnäoloa. Se on kokemus, jossa oma henki liikehtii yhteydessä Jumalan Henkeen. Itse asiassa se on rukouksen täyttymyksen hetki, vastaus kaikkeen odotukseen, eikä rukoilija sen kokiessaan muuta kaipaakaan. Hän on kokenut hiljaisuuden ihmeen.” Yksinäisessä hiljaisuudessa hän kohtaa Isän.
Toinen Jeesuksen ohje kuuluu: “Ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” Sitten seuraa lupaus: “Ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Isä näkee sen, joka häntä hengessä ja totuudessa rukoilee, ja maksaa hänelle. Rukoilijan palkka on siinä, että Isä kuulee ja antaa, mitä häneltä pyydetään. Isä kyllä tietää, mitä tarvitsemme, ennen kuin häneltä anommekaan.
Mutta rukous ei ole vain pyytämistä ja anomista, se on myös kiitosta ja ylistystä. Se on kunnian antamista Jumalalle kaikista lahjoista. “Joka kiitosta uhraa se kunnioittaa minua”, sanoo Herra. “Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Kuinka usein unohdammekaan kiittää Herraa rukouksen kuulemisesta. Kymmenestä spitaalisestakin, jotka puhdistuivat ja paranivat, vain yksi palasi kiittämään. Sana kehottaa: “Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.”
Kammiorukouksiin liittyy saumattomasti yhteinen esirukous. Sen näkyvin muoto tulee esille yhteisessä jumalanpalveluksessa. Siinä kannamme Taivaan Isän eteen koko kirkkomme, paikallisseurakuntamme, isänmaamme ja kansamme ja koko maailman sairaat, yksinäiset, kärsivät, kuolevat ja uskonsa tähden vainotut. Siihen on mahdollisuus liittää myös yksityisen seurakuntalaisen esirukouspyyntö.
Koko Jumalan valtakunta on täynnä rukousta. Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Kristus Isän oikealla puolella elää aina rukoillakseen meidän puolestamme. Mekin saamme yhtyä tuohon suureen rukousrintamaan tänään rukoussunnuntaina ja joka hetki.