Saarna Karttulan kirkossa 20.10.1985
2. vuosikerta
Matt. 25: 14-30
Jeesus sanoi: Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
Tämän sunnuntain otsikko on Vastuumme. Aihe vetoaa koko olemukseemme, onhan meillä vastuu koko elämästämme. Joskus yritämme paeta vastuuta, mutta jos olemme saaneet kutsun vastuunkantamiseen, se ei pitkälle onnistu.
Voimme kysyä: mikä on kristityn vastuu tämän ajan maailmassa ja mistä meidän on kannettava vastuuta?
Ensinnäkin meillä on vastuu omasta elämästämme, toiseksi kodistamme, kolmanneksi seurakunnastamme, neljänneksi kansastamme ja viidenneksi koko maailmasta. Tilannetta voisi verrata veteen heitettyyn kiveen. Tyynen vedenpinnan yhä laajenevat ympyrät kuvaavat vastuutamme tässä maailmassa. Luonnostamme olemme kuin tyyni vedenpinta. Emme halua emmekä osaa kantaa vastuuta, sillä se häiritsee meidän itsekästä elämäntyyliämme. Mutta kun Jumala heittää häiritsevän kiven sydämemme tyyneen vedenpintaan, jotakin alkaa tapahtua.
Näin kävi myös päivän tekstissämme. Eräs mies matkusti muille maille. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa. Antoi leiviskät 5-2-1. Palvelijoille uskottiin vastuu herransa omaisuudesta. Kaksi ensimmäistä palvelijaa kantoi vastuutaan niin kuin pitikin. He ottivat asian todesta. Mutta yksi luuli, että vastuunkantamisesta päästään, kun leiviskä kaivetaan maahan ja unohdetaan.
Meitäkin kutsutaan vastuunkantajiksi alkaen itsestämme, kodistamme, seurakunnastamme, kansastamme, aina maan ääriin asti. Kutsuja on itse Jeesus Kristus. Hän aloittaa työnsä meidän sydämestämme. Kutsullaan hän särkee väärän rauhamme ja antaa tehtäviä yhä laajenevassa mitassa.
Kun Herra kutsuu vastuunkantamiseen, hän ei jätä meitä kantamaan sitä omin voimin. Kun hän ennen lähetti opetuslapsensa, hän sanoi: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Tehtävä alkoi Jerusalemista ja laajeni sitten Juudeaan ja Samariaan ja aina maan ääriin asti.
Mutta sitä ennen Herra sanoi että “kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani”.
Missä on meidän Jerusalemimme, eli oman vastuunkantamisemme lähtöpaikka? Se on oma elämämme ja sydämemme. Lähtökohta ei ole maan äärissä, vaan itsessämme. Kun Kristus saa olla sydämemme ja elämämme Kuningas, me näemme ja ymmärrämme vastuunkantamisen suunnan ja laajuuden.
Vastuunkantamisella on iäisyysmerkitys. Meidät kutsutaan kerran tilille siitä, mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Tekstimme sanoo, että palvelijan herra palasi ja ryhtyi tilintekoon palvelijansa kanssa. Herra tutki sitä, miten vastuuta oli kannettu ja palkka oli sen mukainen. Kahdelle ensimmäiselle sanottiin: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' He pääsivät herransa iloon, he pääsivät taivaaseen.
Mutta tuo yksi onneton, joka ei ollut tahtonut kantaa vastuutaan, ryhtyi puolustelemaan. Peloissaan hän oli kaivanut leiviskänsä maahan. Mitä hän oli pelännyt? Ehkä ihmisiä tai epäonnistumista, ehkä omaa pienuuttaan ja mitättömyyttään.
Onko meissä näitä leiviskän maahan kaivajia? Jos on, niin pyydetään Jumalalta voimaa ja apua ja kaivetaan nyt se leiviskä maasta ja otetaan täysi vastuu itsestä, lähimmäisistä, kodista, seurakunnasta, isänmaasta ja koko maailmasta. Yksin ja omin voimin emme jaksa. Mutta tässä tehtävässä “voimaa ei tule puuttumaan”. Voima on Jumalan sanassa, Raamatun sanassa. Kun Raamattu tulee tutuksi, vastuunkantamisesta tulee elämäntyyli. Saamme elämäämme Kristuksen mieltä, joka ei lepää, ennen kuin tehtävä on loppuun suoritettu, niin kuin Kristuskin osoitti omilleen rakkautta loppuun asti.
Kaiken liikkeellepanevana voimana on Jumalan rakkaus. Hän ei pakota, ei painosta, ei aja takaa, vaan kysyy katsoen rakkaudella: “Tahdotko mennä työhön minun viinitarhaaani?” Mitä me vastaamme?
Herra ei jää koskaan kenellekään mitään velkaa, vaan jokaiselle, jolla on annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Jos olet jo saanut vastuuta Herran viinitarhassa, kiitä siitä ja ole uskollinen kutsumuksessasi, ja pyydä pysyä loppuun asti Herran iloon vievällä tiellä. Aamen.