Saarna Karttulan kirkossa 31.10.1987
1. vuosikerta
Matt. 5: 1-12
Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.”
Tämän pyhäinpäivän teksti on Jeesuksen vuorisaarnan alusta.
Vuorisaarna pidettiin Gennesaretin järven pohjoispäässä. Tänä päivänä paikalla on kaunis niin sanottu ‘Vuorisaarnan kirkko’, jonka seiniin on kirjoitettu tämän sunnuntain teksti latinaksi. Jotkut meistä ovat saaneet käydä tuolla paikalla. Se on kaunis ja puhutteleva paikka. Sillä paikalla Jeesus piti suurelle kansanjoukolle voimakkaan saarnan, jonka opetukset kuuluvat kaikkina aikoina kaikille kansoille.
Mekin saamme kuulla, mitä Jeesus saarnasi 2000 vuotta sitten. Saamme kuulijoina laskeutua Gennesaretin järven rantapenkereelle ja kuulla, mitä Jumalan Poika meille sanoo.
Suuressa kuulijajoukossa hänen tutkiva silmänsä näkee ne, joiden sydän ja mieli on avoin Jumalan sanalle. Hän näkee siellä Jumalan ihmisiä. Hänen katseensa kohdistuu niihin, joille tämä maailma ei anna paljon arvoa, mutta joiden sydän ahdistuksessansa odottaa armon sanaa hänen suustaan.
Hän näkee hengellisesti köyhät, nuo, jotka eivät tule toimeen ilman Jeesusta. Siksi he nytkin ovat mukana ja jännittyneellä ilolla kuulevat niitä armon ja totuuden sanoja, joita Jeesus puhuu. Heidän koko rikkautensa on Jumalan sanassa.
Jeesus näkee myös murheelliset. Heidät on pantu murhehuoneeseen. He ovat ehkä äskettäin menettäneet rakkaimpansa ja saatelleet heidät maan multiin. Tai heillä on murhe huonosta vaelluksestaan. He tahtoisivat paremmin seurata Jeesusta ja noudattaa hänen sanaansa.
Kansan joukossa on myös niitä hiljaisia, jotka tahtoisivat kaiken hälinän keskellä hiljentyä kuuntelemaan Jumalan ääntä, ja he iloitsevat jokaisesta sanasta, jonka kuulevat hiljaisuuden vallitessa. Nytkin he ovat asettuneet hiljaisesti kuin Maria Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan ja kätkemään Jumalan sanaa.
Herra näkee myös ne nälkäiset ja janoiset, joiden sielu ja sisin kaipaa vanhurskautta. He kaipaavat kuulla Jeesuksen suusta sanoman siitä pelastuksesta, jota hän on tullut tuomaan, sillä vanhurskaus-sana pohjimmiltaan tarkoittaa pelastusta.
Joukossa on myös laupiaita. Laupeus on kuninkaan ominaisuus. Kuningas armahtaa palvelijoitansa. Jeesuksen opetuslapset ovat täällä maailmassa laupiaan Jumalan asialla. He toimivat Jumalan laupeuden välittäjinä. Tämä tehtävä on vastuullinen, sillä rakkaus ei saa kylmetä. Siksi he pyrkivät lähelle Jeesusta, että oppisivat armahtamaan lähimmäisiään.
Jeesus näkee myös puhdassydämiset, eli ne, jotka kärsivät oman sydämensä saastaisuudesta ja kaipaavat puhdistusta Jeesuksen veressä. He tietävät ja uskovat, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa heidät kaikesta synnistä. Alati he asioivat armoistuimen edessä ja pyytävät: Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki.
Jeesus näkee myös, ne, jotka kärsivät riidoista ja eripuraisuuksista ihmisten välillä ja tahtovat ne sovittaa ja antaa anteeksi ja rakentaa rauhaa. He ovat löytäneet Jumalan sanasta kallisarvoisen ohjeen: “Mikäli se teistä riippuu, eläkää rauhassa ja sovussa kaikkien ihmisten kanssa.”
Kansan joukossa on myös niitä, joita solvataan ja vainotaan ja puhutaan pahaa Jeesuksen seuraamisen tähden.
Ja kaikkein merkittävintä on, että Jeesus näkee tuossa suuressa ja yhä kasvavassa kansanjoukossa tänä päivänä myös sinut ja minut. Mitä hän meille sanoo? Millaisiksi hän havaitsee meidät ja meidän kristillisyytemme? Minkä arvosanan ja minkä lupauksen hän meille antaa?
Sillä kun Jeesus näki nuo edellä luetellut ihmisryhmät, hän sanoo heitä autuaiksi eli onniteltaviksi. Hän antoi heille myös lahjan tai lupauksen. Hengellisesti köyhät ja Kristuksen tähden vainotut saavat taivaan valtakunnan. Murheelliset saavat lohdutuksen. Hiljaiset saavat periä maan. Pelastusta kaipaavat ravitaan. Laupiaat saavat laupeuden. Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Rauhantekijät kutsutaan Jumalan lapsiksi.
On tänäänkin suurta Jumalan armoa, että saamme kuulla kukin kohdallemme armon ja totuuden sanoja. Nytkin olemme Jumalan kasvojen edessä. Hän näkee tarkasti meidän sydämemme. Pieninkään ajatus ei jää häneltä salaan. Pienten alkujen päivä on hänen nähtävissään. Hän näkee pienenkin sydämen liikahduksen häneen päin. Saako Kristus meille tämän päivän kirkkovieraille sanoa: “Autuas, onnellinen sinä." Ja jonka Herra julistaa autuaaksi, se on oleva hänen kanssaan Paratiisissa ja kerran kirkkaudessa iankaikkisesti.
Ne pyhät, ne Jumalan ihmiset, jotka ovat uskossa kuolleet, ovat jo Herran luona ja saavat omistaa ne lahjat, jotka Jeesus vuorisaarnassa lupaa omilleen. Ja sen, minkä Herra lupaa, hän myös pitää. Saammeko mekin kerran omistaa ne lahjat? Herra sen armon meille antakoon.