Saarna Karttulan kirkossa 19.5.1985
2. vuosikerta
Jeesus sanoi: “Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.”
Tekstissämme Jeesus antaa ohjeita opetuslapsilleen. Hän oli juuri valinnut ne 12 ja antanut heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Nyt hän on lähettämässä heitä kertomaan Jumalan valtakunnan tulosta. Lähettämisen perusteena on tämä: “Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.”
Mihin sitten Jeesus omansa lähettää? Keskelle maailman hätää ja tuskaa. Mutta hän ei lähetä heitä ilman selviä ohjeita. Perusohje on tämä: “Älkää pelätkö!” Se tulee tekstissä esille kolme kertaa. 1. Ei tule pelätä sitä, että opetuslapsi saa saman kohtalon kuin opettajansa. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen. 2. Ei tule pelätä sitä, jos heitä nimitellään vaikkapa itsensä paholaisen päämiehen nimellä ja uhkaillaan. Totuus paljastuu aikanaan ja vainoojan salajuonet tulevat ilmi. 3. Ei tule pelätä voimatonta vihollista, joka voi tappaa ruumiin, mutta ei voi tappaa sielua. Mutta sen sijaan on pelättävä Jumalaa, joka voi sulkea kadotukseen sekä sielun että ruumiin.
Opetuslapsella ei ole tässä maailmassa omaa valtaa eikä omia asioita. Jeesus varustaa heidät matkalle sanan voimalla. Mistään ei tarvitse edeltä käsin huolehtia ja hätäillä. He eivät ole omalla asiallaan tässä maailmassa. Isä pitää heistä tarkasti huolta. Jos isä huolehtii varpusista ja tietää niiden elämän, milloin ne putoavat maahan, kuinka hän ei sitten hän tietäisi ja tuntisi omiensa elämää. He ovat hänelle toki varpusia arvokkaammat.
Tarvitsevatko tämän ajan Jeesuksen opetuslapset testissämme olevia Jeesuksen rohkaisuja? Onko maailmassa nykyään vainoja Jeesuksen nimen tähden? Kyllä Raamattu opettaa, ja se on eletty nykyäänkin todeksi, että jokainen, joka tahtoo elää jumalisesti tässä maailman ajassa, joutuu vainottavaksi. Kristittyjen vainot ovat yleismaailmallinen ilmiö. Aina ei mennä hengen riistämiseen asti, mutta evankeliumin sanomaa vastustetaan lujasti. Jeesuksen opetuslapset joutuvat kaikkien vihattaviksi, mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Nämä vainotut opetuslapset vievät sanomaa Jeesuksesta eteenpäin täällä maailmassa. Jeesus antoi heille vain yhden päätehtävän: “Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!” Jeesus tulee toisen kerran sitten, kun Jumalan valtakunnan evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille.
Viivästyykö Jeesuksen tulemus siksi, että me tämän ajan Jeesuksen opetuslapsiksi kastetut olemme veltosti hoitaneet Jeesuksen antaman tehtävän? Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. On sanottu, että lähetyskenttä alkaa omasta kodistamme. Olemme kaikki samalla sekä lähetettyjä että lähettäjiä. Opetuslapsi, jota Kristuksen rakkaus vaatii työhön, ei voi olla paikallaan liikkumattomana. Evankeliumin sanomalla on kiire. Kristuksen rakkaus ajaa meidät liikkeelle. Hän tulee pian tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Siksi on käännyttävä ja tehtävä parannus. On pidettävä huoli siitä, ettei kukaan jää Jumalan armosta osattomaksi.
Onko tämä meidän mielestämme kovaa puhetta? Se voi kuulostaa siltä, mutta vielä kovempaa puhetta on, kun Jeesus sanoo viimeisenä päivänä: “Menkää pois minun tyköäni!” Nyt meitä rakastava Herra sanoo: “Mene sinäkin, ystäväni, työhön minun viinitarhaaani.” Eikö se ole armoa? Jos työttömälle sanotaan: ‘mene työhön, palkka tulee perästä’, niin miltä se kuulostaa?
Nyt Herra kutsuu meitä valtakuntansa työhön. Saamme tehdä työtä hänen työtovereinaan. Hän ei kyllä lupaa päivänpaisteisia päiviä, mutta yhden hän lupaa ja pitää siitä lupauksestaan kiinni: “Minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman aikojen loppuun asti.” Maailmassa tulee olemaan monenlaisia ahdistuksia, mutta saamme olla turvallisella mielellä, Jeesus on voittanut maailman. Hän on Golgatalla murskannut käärmeen pään. Älä pelkää! Herra olkoon sinun kanssasi.