Saarna Syvänniemen kirkossa 10.6.1984
1. vuosikerta
Joh. 14: 23-29
Jeesus vastasi ja sanoi Juudakselle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.
Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten eli apostolien päälle. Kuului väkevän tuulispään humaus ja tuliset kielet laskeutuivat heidän päällensä. He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä.
Yksi apostoleista, Pietari, piti voimakkaan puheen kokoontuneelle kansalle, ja sinä päivänä kastettiin noin 3000 henkeä seurakunnan jäseniksi.
Odotus oli täyttynyt. Pyhä Henki oli tullut jatkamaan Jeesuksen työtä täällä maailmassa. Tämä työ jatkuu yhä. Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään sanan ja sakramenttien kautta.
Ensimmäisessä seurakunnassa oli näkyvissä erityinen rakkaus sanaan. Raamattu kertoo, että he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä, mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella. He rakastivat Jumalan sanaa ja Jeesusta Kristusta. Jeesus sanoo: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun isäni rakastaa häntä.”
On siis kysymys rakkaussuhteesta Jeesuksen ja meidän välillä. Pyhä Henki synnyttää meidän sydämissämme tätä rakkautta sanan kautta. Jumalan valtakunnassa rakkaus on kaiken liikkeelle paneva voima. Jumala rakasti meitä niin paljon, että lähetti tähän maailmaan Jeesuksen Kristuksen, oman Poikansa. Vaikka Isä tiesi, että hänen Poikansa haavoitetaan ja runnellaan ja lopulta tapetaan, Isä kuitenkin antoi hänet, että meillä olisi rauha ja iankaikkinen elämä.
Pyhä Henki muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus on sanonut. Pyhä Henki välittää meille myös sen rauhan, jonka Jeesus antoi omilleen lahjana. Ei Jeesus anna rauhaansa, niin kuin tämä maailma antaa.
Tullessaan opetuslasten luo Jeesus tervehti heitä: ”Rauha teille!” Nyt jättäessään heidät hän antaa heille myös siunauksen. Hän jättää heille oman rauhansa. Rauha, shalom, merkitsee kaikin puolin sopusointuista elämää.
Jumalan rauha panee meidät liikkeelle. Jumalan rauha vie meidät vastuunkantajan paikalle seurakunnassa. Se vie meidät sanan ääreen kodissa ja seurakunnassa. Jumalan rauha kutsuu meidät työhön ja vaivannäköön Jumalan valtakunnan hyväksi.
Maailmakin antaa oman rauhansa. Se on Jumalasta pois päin vievää rauhaa, välinpitämättömyyttä sekä Jumalasta että lähimmäisestä.
Kumpi on meille rakkaampi, Jumalan rauha vai maailman antama rauha? Maailmallinen rauha on nykyään hyvin yleistä myös seurakunnassa. Meiltä puuttuu Jumalan rakkaus. Ja kun se puuttuu, ei ole mitään. On vain tyhjät kuoret, muttei elämää.
Voi, kun Pyhä Henki saisi kirkastaa meille Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Voi, kun Kristuksen rakkaus saisi uskon kautta asua meidän sydämissämme.
Jumalan rauha herättää ihmisen jo täällä ajassa huolehtimaan iankaikkisesta osastaan, sielunsa pelastuksesta. Se on hereillä olevan ihmisen huolta, Jumalan mielen mukaista murhetta itsestä ja läheisistä, koko seurakunnasta.
Tämän maailman rauha tuudittaa meidät niin sikeään uneen, että moni herää siitä vasta kadotuksen liekeissä. Silloin tulee hätä itsestä ja läheisistä, mutta voi, liian myöhään. Armon aika kului loppuun, Jumalan sana unohtui. Pyhä Henki ei päässyt sydämeen ja elämään Kristusta kirkastamaan.
On suurta Jumalan armoa, jos ja kun Jumalan rauha sanan kautta tulee sydämiimme. Silloin kuulemme Jeesuksen sanat: “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” “Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”
Kelpaako meille Jumalan rauha? Miten saamme sen? Se annetaan Pyhän Hengen lahjana Jumalan elävän ja voimallisen sanan kautta. Kun meillä on Jumalan rauha, silloin maailman henki ei saa sijaa sydämissämme. Olkoon rukouksemme: “Herra, anna meille sinun rauhasi.”
Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja rauha ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme. Aamen.