Kolminaisuudenpäivä 1987

Saarna Syvänniemen kirkossa 14.6.1987


Joh.3: 1-15

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.


Tämän sunnuntain aiheena on Salattu Jumala

Jumala on salattu. Tämä merkitsee sitä, ettemme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksellamme. Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän itse ilmaisee meille itsensä. 

Puhutaan yleisestä ilmoituksesta, eli siitä, että voimme nähdä Jumalan käden jäljet luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen, etenkin Israelin kansan, vaiheissa. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee meille itsensä Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. 

Jumala vetää meitä koko ajan rakkaudella puoleensa ja tahtoo ja odottaa, että saisi ilmoittaa meille itsensä ja tulla meille tutuksi ja läheiseksi. Onhan ihmiselämän tärkein asia tulla tuntemaan Kolmiyhteinen Jumala. 

Jeesus itse opettaa meitä, että tie Isän luokse kulkee hänen kauttansa. Tällä tiellä oli myös tekstimme Nikodeemus. Jeesuksen tunnus- ja ihmeteot olivat tehneet tuohon viisaaseen mieheen voimakkaan vaikutuksen. Niinpä hän tuli Jeesuksen luo - yöllä. Tekstimme ei mainitse, miksi. 

Yleensä rabbit keskustelivat keskenään ja myös opiskelivat oisin. Oli siis tavallaan luonnollista, että kaksi opettajaa vaihtoi ajatuksia yön hiljaisuudessa. Eikä Nikodeemuksen tarvinnut tyhjänä palata Jeesuksen luota. Siellä hänelle kirkastui elämän tie. Hän sai selvyyden Jeesuksen kuoleman merkitykseen. Hän sai kuulla ns. pienoisevankeliumin Joh. 3.16: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Tekstimme loppuu juuri ennen näitä sanoja. 

Ensimmäinen asia, jonka Jeesus toi esille, oli tämä: joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Toinen asia oli: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Kolmanneksi: joka uskoo Ihmisen Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. 

Nämä opetukset olivat Nikodeemukselle yllättäviä. Pitiväthän rabbit ilman muuta selvänä, että he ovat sisällä Jumalan valtakunnassa ja että vain he tiesivät tien pelastukseen. Nyt Jeesus kuitenkin osoitti, että myös Nikodeemuksen, tuon ajan jumaluusoppineen, oli lähdettävä aivan alusta. Kuin pienen lapsen hänen oli uudestisynnyttävä ylhäältä Jeesuksen Kristuksen kautta. 

Nikodeemus oli nyt ahtaan portin edessä. Hänen oli alennuttava pienen lapsen kaltaiseksi. Sanoohan Jeesus: “Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Siinä se on, kaiken hyvän ja uuden alku: nöyrtyminen lapsen kaltaiseksi. 

Eräs nuori sanoi kerran rippikoulussa julkisesti kaikkien kuullen: “Ei minusta voi tulla uskovaa. Pitäisi niin paljon muuttua ja ideologiat pitäisi vaihtaa.”

Ja mitä sanomme me  tänä päivänä, kun ensimmäinen pelastumisen ehto on tuo uudestisyntyminen Jumalan pieneksi lapseksi, joka ei itse osaa mitään? Lapseksi, jonka täytyy saada kaikki toisilta. Lapseksi, jota Jumala saa Jeesuksen Kristuksen kautta hoitaa. Lapseksi, joka ei osaa omilla mielipiteillään järkeillä salatun Jumalan edessä. Lapseksi, jota Isän rakkaus ympäröi ja hoitaa jatkuvasti. 

Miten sitten uudestisyntyminen tapahtuu, ja miten alkaa uusi elämä? Kristinoppimme opettaa: “Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän. Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen. Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan. Pyhä Henki herättää meissä halun täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraa Kristusta. Usko yhdistää meidät Kristukseen.“

Jumala ei tee meissä työtään väkisin. Vain siellä, missä hänet otetaan ehdoitta vastaan, hän aloittaa armotyönsä. Tänään salattu Jumala tahtoo alkaa tämän armotyönsa sinussa ja minussa. Sillä hänellä on vain päivän vanhoja lapsia. Se, mitä eilen oli, on mennyttä. Eilisellä uskolla ei pelastuta. Se, mitä on tässä ja nyt, on ratkaisevaa. 

Rakkaat ystävät. Herra näkee meidän jokaisen sydämeen. Jokaiseen avoimeen sydämeen hän tulee tekemään armotyötään. Hän tekee sen, jos ja kun tahdot. Hän synnyttää sinne uuden elämän kaipuun ja antaa uudestisyntymisen armon. Saat iloiten jatkaa matkaa Jumalan lapsena taivasta kohti. Jos tämä kelpaa meille, olemme autuaita nyt ja iankaikkisesti. Aamen.