Saarna Karttulan kirkossa 1.11.1986
Luuk. 6: 20-26
Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan -Ihmisen Pojan tähden.
Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.
Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!
Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!
Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
Pyhäinpäivä on Jumalan ihmisten päivä. Se on niiden poisnukkuneiden muistopäivä, jotka kerran taistelivat ja kilvoittelivat maan päällä. Se on niiden autuaitten vainajien muistopäivä, jotka pelastuivat yksin armosta, yksin Kristuksen kautta.
Tänään luetussa evankeliumitekstissä puhutaan autuaista. Sana ‘autuas’ voidaan kääntää myös sanalla ‘onnellinen’.
Mihin tuo autuas onnellisuus sitten perustuu?
Se perustuu Jumalan läsnäoloon. Sana sanoo: “Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.”
Pinnallisesti katsottuna ja ajateltuna ihminen ei näe mitään onnea eikä autuutta köyhyydessä tai nälässä ja janossa, ei itkussa, vihassa ja vainossa, ei parjaamisessa eikä hyljeksimisessä. Luonnostamme me nämä kaukaa kiertäisimme. Ajattelemme mielestämme järkevästi, ettei suru ja murhe kuulu onnellisen ihmisen elämänkuvioihin.
Monet päättelevätkin, että mitä kauemmaksi Jumalasta he pääsevät, sitä onnellisemmiksi he tulevat.
Niin luuli tuhlaajapoikakin. Mutta kuinkas kävi? Juuri köyhyys, nälkä ja jano, itku, viha ja hyljeksiminen saivat hänet sanomattomasti kaipaamaan isän kotia.
Raamattu kertoo: “Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään. Minä nousen ja menen isäni tykö.’”
Siinä oli yksi nälkäinen, yksi autuas, yksi onnellinen, sillä hän pääsi isänsä kotiin, ja siellä hänet ruokittiin ja ravittiin.
Köyhyys, nälkä tai jano voi olla myös hengellistä. Jeesus puhuu hengellisesti köyhistä. Mitä se on? Ilmaisu ‘hengellinen köyhyys’ on käännetty myös sanoin: ‘Ne, jotka tarvitsevat Jumalaa’. Hengellisesti köyhä ihminen ei tule toimeen ilman Jumalaa. Joka päivä hän asioi Jeesuksen armoistuimen edessä. Hänellä on paljon asiaa Jumalalle. Jeesuksen ristin juurelle hän vie kaiken, mitä hänellä on. Ristin juurella hän on itsessään avuttomana ja onnettomana, neuvottomana ja hyljättynä. Hätäänsä ja köyhyyteensä hän odottaa apua yksin Herralta. Hänen suurin ilonsa on siinä, että Vapahtaja armossa kumartuu hänen puoleensa ja sanoo: “Älä pelkää, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Näitä Jumalaa tarvitsevia Jeesus sanoo onnellisiksi eli autuaiksi. Ja heitä Jeesus kehottaa: “Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa.”
Tekstissämme kuulemme myös voi-huutoja. Ne kuuluvat niille, jotka eivät elämässään tarvitse Jumalaa, niille, jotka kulkevat yhä kauemmaksi Jumalasta. Niille, jotka tahtovat vain rikastua ja rahan perässä kulkevat, niille, jotka ovat kylläisiä ja kaikelle vain nauravat ja joista kaikki puhuvat vain hyvää. He saavat palkkansa ihmisiltä jo tässä maailmassa.
Mitä Jeesus sanoo tänään sinulle ja minulle? Sanooko hän: ‘autuas’, vai ‘voi sinua’?
Tänään Kristus tahtoo sulkea meidät kaikki rakastavaan syliinsä. Hän tahtoo omistaa sen, joka kuuluu hänelle, sinut ja minut. Jos sinä, ystävä, olet ahdistunut siitä, kummalle puolelle kuulut, niin muista, että Jumala on tänäänkin armollinen.
Aamen.