Saarna Karttulan kirkossa 17.4.1987
1. vuosikerta
Luuk. 23: 33-46
Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu".
Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi".
Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas".
Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia.
Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.
Hiljaisen viikon perjantaina seisomme kaikki Golgatalla Jeesuksen ristin juurella. Luomme katseemme kärsivään Kristukseen. Kunnian Kuninkaan alennustie on inhimillisesti katsoen alimmassa kohdassaan. On maailmanhistorian pimein hetki; Jeesuksen vastustajat ja murhamiehet näyttävät saaneen voiton. Oli heidän hetkensä ja pimeyden valta.
Jumalan Poika riippuu ristillä ja kuolee siellä. Via Dolorosa, tuskien tie, on kuljettu loppuun. Jumalan Poika sai julman ja häpeällisimmän kuoleman, minkä ihminen on keksinyt. Pääkallonpaikalla Jeesusta ei luettu vain pahantekijäin joukkoon, vaan hänet asetettiin heidän keskelleen, pahimmalle paikalle.
Ihmishylkiöksi häväisty Kristus osoittautui kuitenkin syvimmän alennuksensa hetkellä ihmisten Vapahtajaksi. Hän osoitti omilleen rakkautta loppuun asti, hän rukoili pahoinpitelijäinsä puolesta ja antoi heille anteeksi. Näin hän lausui: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Sana sanoo: “Jos he olisivat hänet tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.” Esirukous pahantekijäin puolesta on Jeesuksen aidointa rukousta ja julistusta, hänen omaa Isä meidän -rukoustaan, joka nyt kolmannen kerran mainitaan kärsimyshistoriassa.
Ristin läheisyydessä kaikki tuntuivat pilkkaavan ja häpäisevän häntä. Tuohon ihmisten pilkkaan yhtyi myös toinen pahantekijöistä: “Käytä nyt valtaasi, jos olet Kristus, Messias.” Hän käsitti, niin kuin mekin hyvin usein käsitämme, Messiaan tehtävät tämänpuoleisesti. Usein kuulee kysyttävän, miksi Jumala ei tee sitä tai tätä, vaikka hän on kaikkivaltias. Virrentekijä vastaa: “Hän voittaa kärsimällä.”
Kärsivä rakkaus saa täällä maailmassa enemmän aikaan kuin viha ja väkivalta. Rakkauden kautta vaikuttava usko on pelastavaa uskoa. Tuota uskoa oli toisella pahantekijällä, joka pyysi: “Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Hän tunsi ja tunnusti syntinsä. Tuon pyytäjän Jeesus sai verellään puhdistaa ja saatella Paratiisiin asti.
Jeesuksen ristin kautta kulkee tänäkin päivänä tie Paratiisiin, ihanaan paikkaan, josta ihmisen kerran täytyi synnin tähden poistua.
Jo ristillä Jeesus osoittautui katuvan syntisen Vapahtajaksi. Hän antaa aina enemmän, monin verroin enemmän, kuin osaamme edes pyytää. Tuo kärsivä pahantekijä sai sinä päivänä kokea pelastuksen. Ristin ryöväri oli ensimmäinen, joka uskoi ristiinnaulittuun Jeesukseen.
Onko meillä tätä uskoa, uskoa, joka varassa voimme mennä kuoleman portille asti?
Jeesuksen kuolinhetken tapahtumat osoittivat, että Jeesus oli avannut taivaan portin kaikille, jotka ottavat hänet vastaan. Maa järisi, kalliot halkesivat, monta kuollutta nousi haudoista. Mutta merkittävin tapahtuma kuultiin ja nähtiin Jerusalemin temppelissä. Suuri, valtava esirippu, joka erotti pyhän kaikkein pyhimmästä, repesi keskeltä kahtia. Sen takaa paljastui armoistuin. Tähän asti sinne oli saanut mennä vain ylipappi, ja hänkin ainoastaan kerran vuodessa, sovittamaan kansan syntejä. Nyt Jeesuksen kuolema avasi kaikille tien suoraan armoistuimelle. Jumalan sana kehottaa: “Käykäämme uskalluksella armon istuimen eteen löytääksemme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Käykäämme siis nyt joka päivä kaikkine synteinemme Jeesuksen Kristuksen luo. Hän on se armoistuin, joka meille kaikille paljastui Jeesuksen kuoleman hetkellä. Nyt siellä otetaan katuva syntinen vastaan joka hetki kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Ristiltä loistaa Isän suuri rakkaus meitä langenneita syntisiä kohtaan. Yhä kuuluu Vapahtajan pyyntö: “Isä, anna heille anteeksi.” Ei Kristus syytä, vihollinen on syyttäjä. Kristus antaa anteeksi. “Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään”, sanoo virsi.
Jos etsit elämääsi valoa ja iloa, tarkoitusta ja tehtävää ja sielun pelastusta, sen löydät ristin juurella. Kristukseen uskovalle siellä tapahtuu suuria asioita. Siellä korjaantuu kaikki. Kaikki tulee uudeksi. Siellä aukeaa Paratiisin portit, ja sinäkin saat sanoa itseäsi ja koko elämääsi ajatellen: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Silloin sinulla on turva elämässä ja kuolemassa, ja saat kerran yhtyä pelastettujen kiitosvirteen: “Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.”
Tahdotko sinäkin sinne päästä?