Saarna perhekirkossa Karttulan kirkossa 12.4.1987
Joh. 12: 12-24
Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen". Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
Ensimmäisenä palmusunnuntaina oli vilkasta liikettä Jerusalemin temppelin itäisellä puolella. Jotakin erikoista oli tekeillä. Vanhemmat lapsineen kulkivat Öljymäen rinnettä ylös ja alas. Yhtäkkiä heidän keskelleen ilmestyy mies, joka istuu aasin selässä. Kansanjoukko ei tyytynyt vain katselemaan tuota miestä aasin selässä, vaan se lähti liikkeelle. Toiset kiipesivät puuhun ja katkoivat alimpia oksia aasin eteen, toiset riisuivat vaippansa ja asettivat ne maahan kulkureitin kohdalle. Yhtäkkiä kajahti voimakas huuto: “Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!” He tunnistivat Jeesuksen kuninkaaksi ja Messiaaksi, sillä tuo hoosianna– huuto on vain Messiaalle eli Kristukselle osoitettu tervehdys.
Riemuiten he osoittivat Jeesukselle kunnioitusta. Palmupuun oksat heidän käsissään olivat voiton merkkejä. Niitä käytettiin kuninkaiden ja sotapäälliköiden riemusaattueessa. Nyt oli kysymys messiaanisen kuninkaan vastaanottamisesta. Hoosianna– huuto, jota he lauloivat, on heprean kieltä ja tarkoittaa: ‘oi Herra auta, oi pelasta’. Ja jatko: ‘siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’, on tervehdys jokaiselle juhlaan tulijalle. Tässä se kohdistetaan yhteen ainoaan, Jeesukseen, Israelin kuninkaaseen.
Meillä täällä Suomessa ei kasva palmuja muuten kuin sisätiloissa. Mutta lasten tuomat keväiset pajunoksat kuvaavat palmunoksia. Mekin saamme joka päivä tervehtiä Jeesusta, Messiasta, ja pyytää: ‘Oi Herra auta, oi pelasta.’
Tarvitsemme Herramme apua joka päivä. Kaikki hyvät lahjat elämässämme saamme häneltä. Me ihmiset vain niin helposti pidämme kaikkea saamaamme itsestäänselvänä asiana, kuten esimerkiksi terveyttämme. Se on suuri lahja Jumalalta. Vasta, kun makaamme sairasvuoteella, tai tuska ja paha olo ahdistaa sisällämme, ymmärrämme terveyden arvon. Sairaana saamme pyytää: ‘Oi Herra, auta.’ Ja kun sisimpäämme ja sydäntämme ahdistavat pahat tekomme ja syntimme, saamme kääntyä Messiaan puoleen ja pyytää: ‘Herra armahda minua. Anna anteeksi ja pelasta sieluni.’ Näin koko pieni elämämme voi olla jatkuvaa hoosianna – huutoa hänelle joka kuulee ja vastaa ja auttaa.
Tänäänkin Jeesus tulee meidän keskellemme, ei enää aasilla ratsastaen, vaan näkymättömänä Messiaana Pyhässä Hengessä. Hän on siellä, missä kaksi tai kolme on hänen Sanansa ääressä. Saamme iloita ja riemuita niin kuin ihmiset ensimmäisenä palmusunnuntaina. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettuina saamme yhtyä hoosianna– huutoon: ‘Oi Herra auta, oi Herra pelasta!’