Saarna perhejumalanpalveluksessa Karttulan kirkossa 23.3.1986
1. vuosikerta
Joh. 12: 12-24
Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"
Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen". Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.”
Monet meistä ovat ratsastaneet hevosella. Mutta liekö kukaan meistä ratsastanut aasilla? Jokainen kuitenkin tuntee aasin. Aasihan on kuin pieni hevonen. Sillä on pitkät korvat ja nöyrä katse.
Tämän sunnuntain tekstissä aasilla on tärkeä tehtävä. Se saa kantaa selässään Jeesusta, Messiasta. Teksti kertoo, että kun Jeesus oli saanut aasin, hän istuutui sen selkään ja lähti ratsastamaan kohti Jerusalemia. Hän ratsasti ensin Öljymäen rinnettä alas laaksoon ja sieltä jälleen ylös Jerusalemin temppelialueelle. Idästä päin tultaessa sinne pääsi vain kultaisesta, ‘Armon portista’. Se oli silloin avoin, mutta nykyään se on suljettu. Se on muurattu umpeen, mutta ennustusten mukaan se avataan vielä kerran Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä.
Kun kansanjoukko näki, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ihmiset ottivat palmupuiden oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: “Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!” Kansa osoitti Jeesukselle kuninkaallista arvonantoa.
Palmun oksa on voiton merkki. Kansa ennakoi näin Jeesuksen voittoa Golgatalla. Se oli osoitus uskosta häneen, olihan Jeesus äskettäin Betaniassa herättänyt Lasaruksen kuolleista ja näin todistanut olevansa odotettu Messias. Mutta fariseukset, Jeesuksen vihamiehet, olivat syvästi huolissaan siitä, että kohta koko maailma juoksisi Jeesuksen perässä.
Paljon kansaa on siis liikkeellä. Mutta Jeesus vain ratsastaa aasilla ja antaa kansanjoukon huutaa hoosiannaa hänelle, Israelin kuninkaalle.
Mutta tiesikö Jeesus, mihin hän lopulta ratsastaa? Matkalla Jerusalemiin hän oli useaan kertaan ilmoittanut opetuslapsilleen, mitä Jerusalemissa tulee tapahtumaan. Raamattu puhuu kolmesta kärsimysilmoituksesta. Tuo kolmas kuuluu: “Katso, me menemme ylös Jerusalemiin ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin ja he pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös.”
Jeesus ei siis ollut millään huvimatkalla Jerusalemiin. Olisitko sinä mennyt sellaiseen paikkaan, jossa kuolema odottaa? Kyllä me kaukaa kiertäisimme sellaisen paikan. Mutta Taivaan Isä oli antanut Jeesukselle tehtävän lähteä pelastamaan meitä kaikkia ihmisiä synnin ja kuoleman vallasta. Jeesus oli kuuliainen Isän tahdolle kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti, sanoo Raamattu.
Jeesus siis ratsastaa Golgataa kohti. Palmusunnuntaina istuu pienen aasin selässä Kuningasten Kuningas, joka on menossa kuolemaan minun syntieni tähden. Jerusalemissa hänet haavoitettiin minun syntieni tähden, hänet runneltiin minun pahojen tekojeni tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että minulla olisi rauha.
Mitä tämä merkitsee sinulle ja minulle tässä ja nyt? Tätä kysymystä meidän sopii aina miettiä. Mitä minulle merkitsee se, että Jeesus on kärsinyt ja kuollut minun syntieni vuoksi? Se merkitsee esimerkiksi sitä, että niin on Jumala minua rakastanut että hän antoi ainokaisen Poikansa, että jos minä häneen uskon, en huku, vaan pääsen iankaikkiseen elämään. Jeesuksen kuolema merkitsee siis minulle syntien anteeksiantamista ja iankaikkista elämää. Saan huutaa: hoosianna! Oi auta, oi pelasta! Ja hän auttaa ja pelastaa. Hän auttaa ja pelastaa nyt ja kerran viimeisenä päivänä ja kutsuu luokseen iankaikkiseen elämään.