Saarna Karttulan kirkossa pääsiäisenä 30.3.1988
2. vuosikerta
Joh. 20: 1-10
Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.
Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet".
Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.
Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.
Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.
Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva.
Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.
Pitkäperjantain risti ja pääsiäisaamun ylösnousemus ovat kristillisen uskomme keskeisimpiä kohtia. Vihollisista viimeinen ja voimakkain, kuolema, on nyt voitettu. Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kristuksen voitto ennakoi myös meidän voittoamme. “Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 4: 14)
Uskommeko, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös? Jos tämän uskomme, olemme iankaikkisesti autuaita.
Mutta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole vain ajan rajan tuolla puolen vaikuttava tapahtuma. Sillä on sanottavaa meille juuri tänään, tässä ja nyt. Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille, että meidät on kasteessa haudattu Kristuksen kuolemaan. Olemme siis jo lapsina tulleet osallisiksi Kristuksen kuoleman tuomasta syntien sovituksesta. Ja nyt meitä koskee tämä lupaus: “Niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus merkitsevät meille siis uutta elämää Kristuksen yhteydessä. Sillä jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, saamme myös elää hänen kanssaan.
Mitä tämä käytännössä merkitsee? Mitä se merkitsee perhe-elämässä, kodissa jossa asumme? Mitä se merkitsee työpaikalla, mitä seurakunnassa?
Usko Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen on kokonaisvaltainen asia. Siihen ei sovi sektoriajattelu. Usko sekoittuu kaikkeen, tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
Puhuessaan uskosta Raamattu käyttää ilmaisua: Me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita. Usko on kokoaikaista yhteiselämää Jeesuksen Kristuksen kanssa. Se on sitä yöllä ja päivällä, pyhänä ja arkena, kylässä ja kotona, aina ja kaikkialla.
Jeesus opettaa: “Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”
Kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme ihmisinä ja kristittyinä tarvitsemme voimaa ylhäältä. Voimanlähteellä olemme silloin, kun Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitystä ja ohjaa lähimmäisenrakkauteen lähellä ja kaukana.
Pyhä Henki tahtoo tehdä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen meille niin eläväksi ja tutuksi, että se uskossa sulautuu meihin. Niin kuin ruoka, jota joka päivä nautimme, sulautuu ruumiimme käyttövoimaksi, samoin Jumalan sana, sen armo ja totuus, sulautuvat sielumme elämäksi kaikkialla, missä elämme, liikumme ja olemme. Mutta selvimmin se näkyy kodissa, missä naamiot riisutaan ja arki on käsinkosketeltavaa todellisuutta.
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on myös koko maailmankaikkeutta koskettava todellisuus. Maailma Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ei ole enää samanlainen kuin ennen. Kaikki muuttui. Arvot muuttuivat. Viimeisistä tuli ensimmäisiä, köyhistä, murheellisista, mitättömistä, kaikkensa menettäneistä, pilkatuista, jopa tapetuista, tuli kaiken omistavia ja onnellisia, autuaita Jumalan lapsia. Kuolema ja ylösnousemus merkitsi ja merkitsee niihin uskoville elämää ja yltäkylläisyyttä.
Tahdothan sinäkin, ystävä, olla tästä autuudesta osallinen.