Saarna Syvänniemen kirkossa 14.8.1991
2. vuosikerta
Matt. 21: 28-31
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille: Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.
Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
“Suo Jeesus, paras opettaja itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja, nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin, sinulta avun löytäisin.”
Virsi 409: 1
Tämän sunnuntain aiheena on Itsensä koetteleminen, eli itsensä tutkisteleminen.
On joskus hyvä hiljentyä tutkimaan omaa itseään Jumalan sanan valossa. Tosin itsensä tutkimisessa on se vaara, että joudumme epäuskoon ja epätoivoon, sillä sisimmästämme voi paljastua kaikenlaista. Jo epistolatekstissä Jumalan mies apostoli Paavali sanoo: “Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”
Paavali näki siis itsensä pahantekijäksi tässä maailmassa. Siksi hän joutuu epäuskon partaalla parahtamaan: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”
Kaikki olemme poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään joka etsii Jumalaa, ei yhden yhtäkään. Näin sanoo meistä itse taivaan ja maan Herra, joka ihmisiä tarkkaa. Jumalan silmä on niin tarkka, että enkeleissäänkin hän näkee puutteita ja virheitä.
Me ihmiset olemme epäluotettavia. Evankeliumi kertoo kahdesta pojasta, jotka saivat isältään kutsun mennä viinitarhaan töihin. Viinitarha on Jumalan erityinen istutus, se on hänen seurakuntansa, jonka jäseniä me itse kukin olemme jo kastehetkestä lähtien.
Isä menee ensimmäisen poikansa luo ja kutsuu hänet työhön. Mutta poika ei tahdo mennä. Sen enempää hän ei perustele. Ehkä poika tietää työn kovaksi ja haluaa olla vapaa kaikista sidonnaisuuksista. Mutta saatu vapaus ei kauan viehätä. Poikaa katuu jäljestä päin ja menee.
Tietämättä tuon pojan mielen muutoksesta isä kääntyy toisen poikansa puoleen ja kutsuu häntä töihin. Tämä vastaa kuuliaisesti ja kunnioittavasti: “Minä menen, herra”, mutta ei menekään. Sitten Jeesus kysyy hyvin yksinkertaisen ja helpolta tuntuvan kysymyksen: “Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Jeesus odottaa kuulijoiltaan vastausta. Vastaaminen ei nyt todellakaan ole vaikeaa. Mutta vastatessaan oikein Jeesuksen vihamiehet tulevat lausuneeksi oman tuomionsa. He itse ovat sanoneet: “Minä menen, Herra”, mutta eivät menneetkään. He vain sanoivat, eivätkä tehneet.
Mutta poika, joka katui, pääsi uuteen elämään, uuteen liittoon. Hän tunsi tarvitsevansa jokahetkistä parannusta. Tämä ensimmäinen poika todella teki Jumalan tahdon. Hän edustaa niitä publikaaneja ja porttoja, jotka aikanaan olivat kieltäytyneet juutalaisten lakeja seuraamasta, mutta nähdessään ja tuntiessaan Jeesuksen he katuivat ja löysivät uuden elämän hänen yhteydessään. Nämä armahdetut syntiset menevät ennen vanhan liiton lakihurskaita Jumalan valtakuntaan. Kiitollisina he lähtevät Vapahtajansa kanssa ristin tielle ahtaan portin kautta kärsimään vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa, seurakunnan kanssa. Nämä taakan– ja vastuunkantajat näkevät joka hetki omat syntinsä ja puutteensa. Publikaanin rukousta sopertaen he tekevät työtä Herran viinitarhassa. “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen, Herra, armahda minua.” He näkevät ja tuntevat oman viheliäisyytensä ja havaitsevat kelvottomuutensa Herran työssä. He tietävät, että ilman Jeesusta he eivät mitään voi, mutta kaikki he voivat Hänessä joka heitä vahvistaa.
Rakkaat ystävät. Ei ole syytä meidänkään vaipua epätoivoon eikä epäuskoon. Sillä mekin saamme sanoa kaiken pahuutemme keskellä Paavalin tavoin: “Kiitos olkoon Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.” Raamattu kehottaa: “Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneena häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu, ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” Aamen.