Saarna Karttulan kirkossa pääsiäisenä 19.4.1987
1. vuosikerta
Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä.
Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?"
Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti.
Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."
”Koska minä elän, niin tekin saatte elää.”
Kun Jeesus oli kuollut ja haudattu, kaikki näytti loppuvan siihen. Kuolemaa pidetään kaiken loppuna.
Me ihmiset näemme vain tämän elämän ja sen mahdollisuudet. Mutta elämää ei ole ilman kuolemaa. Kristitylle kuolema on portti uuteen, katoamattomaan elämään. Vaikka yleensä puhutaan haudan levosta, tosiasiassa iäisyydessä jatkuu se, mitä täällä teemme.
Kun Kristus kuoli, hänen olonsa haudassa ei merkinnyt hänen sielulleen ja hengelleen lepoa, vaan Raamattu kertoo, että kun Kristus kuoli, hän meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia.
Vaikka siis Jeesuksen ruumis surmattiin, hänen henkensä eli, ja hän kävi saarnaamassa niille vangituille sieluille, jotka Nooan aikana kieltäytyivät kuulemasta Jumalan sanaa.
Missään vaiheessa Jeesus ei ollut toimeton, ei eläessään eikä kuollessaan. Ylösnoustuaankin hänellä oli viesti tyhjälle haudalle tulleille naisille: ”Menkää ja kertokaa hänen opetuslapsilleen ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niin kuin hän teille sanoi’.”
Sanoma Jeesus Nasaretilaisen ylösnousemuksesta lähti liikkeelle ensin opetuslapsille, sitten koko maailmalle. Pyhä Henki antoi heille voiman todistaa Jeesuksen ylösnousemuksesta ensin Jerusalemissa, sitten koko Juudeassa ja lopulta maan ääriin saakka. Ja tehtävä jatkuu yhä. On yhä niitä, jotka lähtevät ja niitä, jotka tekevät lähtemisen mahdolliseksi.
Emmehän mekään jää paikoillemme, kun seurakunnan ylösnoussut Herra sanoo: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla.” Jokaisen panosta tässä työssä tarvitaan.
Tähän tehtävään vihkiytyi apostoli Paavali, entinen Saul, joka puuskui uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan. Mutta ylösnoussut ja taivaaseen korotettu Herra ilmestyi hänelle Damaskon tiellä, ja kasteen jälkeen hänestä tuli uusi Paavali, joka julistaa: “Kristus on noussut kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Ja niin kuin kaikki kuolevat Aadamin lankeemuksen tähden, niin kaikki tehdään eläviksi Kristuksen lunastustyön tähden.”
Kristuksen kuolleistanousemisen tähden mekin kerran nousemme kuolleista. Raamatun järjestys on tämä: ensin Kristus sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.
Mutta mitä Kristuksen ylösnousemus merkitsee meille tässä ja nyt? Sen tulkitsee meille roomalaiskirjeen 6. luvun 4. jae: “Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Olemme siis jo kasteessa tulleet osallisiksi Kristuksen kuoleman tuomasta voitosta, lunastuksesta ja sovituksesta, ja vastaanotettuamme Jeesuksen saamme nousta uuteen elämään hänen kanssaan. Uusi elämä hänen yhteydessään on sitä, että kiellämme itsemme ja kannamme hänen perässään kukin omaa ristiämme.
Itse emme jaksa ottaa askeltakaan uuden elämän tiellä. Tarvitsemme häneltä voimaa. Ensimmäisille opetuslapsilleen ylösnoussut Herra opetti ja opettaa meille yhä: “Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman.”
Kristuksen työ täällä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä. Kun hän ottaa meidät työhön, iloitkaamme siitä ja tehkäämme sitä iloiten tietäen, että ajan tullen saamme niittää, jos emme väsy. Työnantajamme, ylösnoussut Herra, vastaa kaikesta, meidän tehtävämme on totella Jumalan sanaa, tutkia ja kätkeä sitä ja antaa sen uskossa sulautua meihin. Hän pyhittää meidät kokonaan ja säilyttää henkemme, sielumme ja ruumiimme nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen asti. Aamen.