9. kolm.p. jälk. sunn. 1988

Saarna Syvänniemen kirkossa 31.8.1988

2. vuosikerta


Matt. 10: 16-22

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.

Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.

Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.



Kun Jeesus oli valinnut 12 opetuslasta, hän alkoi välittömästi opettaa heitä. Tuo koulu kesti vähän yli kolme vuotta. Ajallisesti se oli lyhyt, mutta sen koulun opetukset kantavat hedelmää vielä tänäkin päivänä. Opettaessaan Jeesus ei antanut turhia ja katteettomia lupauksia, vaan sanoi suoraan, millaista on opetuslasten tulevaisuus tässä maailmassa.

Jotta opetuslapset osaisivat oikein vaeltaa, hän antoi heille matkaohjeet. Nuo matkaohjeet ovat Luukkaan evankeliumin 10. luvussa. Niissä puhutaan toiminnan rajaamisesta aluksi Israelin rajojen sisälle, opetuslasten varusteista ja heidän suhtautumisestaan kohtaamiinsa ihmisiin. Nuo matkaohjeet päättyvät vähemmän lohdullisiin näkymiin. Heidät lähetetään kuin lampaat susien keskelle. Siksi heidän on oltava erityisen valppaita ja harkitsevia. On oltava älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. 

Käärmeen älykkyys on pikemminkin varovaisuutta kuin uhkarohkeutta. Sehän luiskahtaa vaaran uhatessa kivien koloon.

Juutalaiset pitävät hurskaan ihmisen ominaisuutena taidollisuutta, mikä ennen muuta tarkoittaa vaikenemista, tutkistelua ja kärsivällistä odotusta. Taidollinen on hiljaa suurten tapahtumien edessä, pimeyden voimien ollessa valloillaan. Jeesuksesta itsestään evankeliumi kertoo, että syvissä kärsimyksissä ollessaan hän ei suutansa avannut. 

Mutta kaikella on aikansa. On aika puhua ja on aika olla vaiti. Jeesus puhuu myös opetuslapsia kohtaavasta vainosta ja siitä, kuinka heitä vedetään oikeuksien eteen, maaherrain ja kuningasten eteen, uskonsa tähden. Silloinkaan heidän ei tarvitse edeltä käsin huolehtia, mitä puhuisivat, sillä heille annetaan sillä hetkellä, mitä heidän tulee puhua, sillä Isän Henki, Pyhä Henki, puhuu heissä.

Näitä matkaohjeita opetuslapset tarvitsivat jo uuden testamentin aikaisessa maailmanajassa. Vainot alkoivat Jerusalemista ja levisivät koko silloiseen Israeliin.

Apostolien teoissa kerrotaan, että Saulus oikein puhkui vihaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan. Mutta kun hän sai kääntymisen armon, hän tunsi tuon murhan uhkan myös itseään kohtaan omassa elämässään.

Sitten 300-luvulla vainot levisivät kaikkialle silloiseen maailmaan ja koko suureen Rooman valtakuntaan. Marttyyrien veri virtasi Colosseumin areenalla leijonien raadellessa opetuslapsia. 

Samaa vainon henkeä saivat kokea myös Suomessa 150 vuotta sitten herännäispapit ja maallikot Kalajoen käräjillä. Ne heitä syytettiin oikeuden edessä luvattomien seurojen pidosta ja rahankeräyksestä pakanalähetystyölle. Silloinkin tarvittiin Jeesuksen matkaohjeita, etenkin sitä kohtaa, jossa Jeesus kehottaa olemaan viisaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.

Rakkaat ystävät. Vaikka Jeesuksen opetuslapsen elämä on usein ulkonaisesti ahdasta ja vaivattua, Jeesus sanoo matkaohjeiden lopuksi sinulle ja minulle vakuuttavasti: “Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Taistelu ja sota päättyy kerran ikuiseen rauhaan, pimeys kirkkauteen, risti kruunuun. Jeesuksen opetuslapsella on aina parhaat päivät edessäpäin. Siis rohkaiskaa itsenne, nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.