Saarna Karttulan kirkossa mikkelinpäivänä 2.10.1983
3. vuosikerta
Matt. 21: 14-16
Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"
Mikkelinpäivän kolmannen vuosikerran saarnateksti liittyy adventtiin. Matt. 21 kertoo siitä, kuinka Jeesus tuli aasilla ratsastaen Jerusalemin temppelialueelle Kultaisesta portista ja kuinka hän puhdisti pyhäkön.
Jeesus puhdistaa aina, missä hän kulkeekin. Hän puhdistaa seurakunnan ja sen jäsenten sydämet ja elämän.
Nyt tuohon Jerusalemin puhdistettuun temppeliin tulevat ne, jotka ovat Jeesusta seuranneet pitkin matkaa: nimittäin sairaat ja lapset. Portit ovat auki niillekin, joista oli kirjoitettu Vanhassa Testamentissa: “Sokea ja ontuva älköön tulko taloon”. Pyhäkössä näet on nyt Hän, joka on pyhäkköäkin suurempi. Hän parantaa sokeat ja rammat, että nämä olisivat esteettömät palvelemaan Jumalaa.
Jeesus on ruumiin ja sielun lääkäri myös tänään. Hän jakaa meille lahjojaan, parantaa, puhdistaa, että voisimme osoittaa esteettömästi rakkautta lähimmäisillemme Jumalan seurakunnassa.
Jeesuksen ajan Jerusalemin temppelin olivat nyt vallanneet lapset ja sairaat. He lähestyivät pelotta pyhiä paikkoja.
Israelin hengellinen perintö on joutumassa lapsille ja heidän kaltaisilleen. Sillä vain lapset ja heidän kaltaisensa pääsivät silloin ja pääsevät nyt Jumalan valtakuntaan.
Aina löytyy Jumalan työlle myös vastustajia, niin nytkin. Ylipapit ja kirjanoppineet kysyivät: “Kuuletko, mitä nämä sanovat?” He olivat vetämässä Jeesusta vastuuseen kansan liikkeelle joutumisesta.
Kuulemmeko me, tämän ajan seurakuntalaiset aikuiset, mitä lapset sanovat? Heistä Jeesus sanoo: “Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.”
Lapsissa ja nuorissa on seurakuntamme tulevaisuus. Jerusalemin temppelissä olevat lapset sanoivat: “Hoosianna Daavidin pojalle.” Lapset tunsivat Jeesuksen. Heidän suustaan Jeesus on valmistanut kiitoksen itselleen.
Lasten kiitos olikin jo aikoja sitten ennustettu Psalmien kirjassa. Lasten ‘hoosianna’ on kiitosta Jeesuksessa tulleesta pelastuksesta. Pienestä pitäen näitä lapsia oli opetettu veisaamaan kiitosta Daavidin pojalle, ja nyt kun he näkevät hänet, he eivät voi olla vaiti.
Lasten on saatava laulaa ylistystä Jumalalle. Että tämä olisi totta tänäänkin, lasten tulee olla lähellä niitä aikuisia, joilta he oppivat näitä kiitoslauluja. Pyhäkoulu ja päiväkerhotyö on ulotettava kaikille lapsille.
Esimerkin voima on suuri. Aikuinen on mallina lapsille, mutta myös päinvastoin. Lapsi opettaa aikuista. Syntyy vuorovaikutus, jossa molemmat löytävät uutta. Tämä on todeksi elettyä elämää lapsi- ja nuorisotyössä. Mitä lapset ovat tänään, sitä on seurakunta huomenna. Lasten suusta kuuluu totuus. Kunpa kuuluisi meidänkin lastemme suusta tässä seurakunnassa hoosianna-huuto. Kunpa se kuuluisi meidänkin suustamme. Se on avunhuuto Messiaalle, sen syvin sisältö on: “Herra auta, Herra pelasta!”
Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu tänäkin päivänä vanhurskasten majoissa. Se kuuluu sieltä, missä Jeesus nähdään syntien anteeksiantajana, parantajana ja pelastajana. Hoosiannaa huutavat tänäänkin kaikki lapset ja lapsenmieliset. Tänään tässä jumalanpalveluksessa me saamme kaikki kuulua tuohon joukkoon.
Synnintunnustus, synninpäästö ja katettu ehtoollispöytä ovat todistusta siitä, että Daavidin poika, Jeesus Kristus on täällä, ja hän puhdistaa, parantaa ja pelastaa meidät.