Saarna Karttulan kirkossa marianpäivänä 24.3.1985
2. vuosikerta
Luuk. 1: 39-45
Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
Tänään vietämme marianpäivää. Tekstimme kertoo meille pelastushistorian kahdesta merkittävästä naisesta, Jeesuksen äidistä Mariasta ja Johannes Kastajan äidistä Elisabetista. Nyt on todellakin näiden äitien päivä.
Jumalan valtakunnan pelastavat voimat murtautuivat esiin näiden äitien elämässä ihan näkyvällä tavalla. Enkeli Gabriel, Jumalan näkymätön sanansaattaja, ilmestyi ensin Sakariaalle temppelissä ja sanoi: “Älä pelkää Sakarias, sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.”
Kuusi kuukautta tämän jälkeen sama enkeli ilmestyi neitsyt Marialle Nasaretissa ja sanoi: “Älä pelkää Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.”
Tämän jälkeen Maria lähti kiireesti erääseen Juudan vuorimaassa olevaan kaupunkiin Sakariaan ja Elisabetin kotiin. Kaupungin nimeä ei meille mainita. Ehkä se oli Johanneksen syntymäpaikka Ein Karemin kaupunki, joka sijaitsi noin 6 km Jerusalemista länteen.
Marian vierailuun Elisabetin luona oli ainakin kaksi syytä: ensinnäkin hän tahtoi varmistaa enkelin ilmoittaman asian. Olihan enkeli ilmoittanut, että Marian sukulainen Elisabet oli vanhoilla päivillään alkanut odottaa lasta. Toiseksi Marian sydän oli niin täynnä iloa, kiitollisuutta ja ihmetystä, että se täytyy jakaa jonkun kanssa, joka ymmärsi. Eikä tuo Marian käynti Elisabetin kodissa ollut mikään pikavierailu, vaan Raamattu kertoo, että Maria oli hänen luonaan noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa.
Heti Marian tulohetkellä tapahtui jotakin ihmeellistä, niin kuin tapahtuu aina siellä, missä ollaan Jumalan tekojen äärellä. Kun Maria tervehti Elisabetia, tämä tunsi lapsensa hypähtävän kohdussaan, ja hänet täytettiin Pyhällä Hengellä. Jumalan Henki ympäröi heidät kaikki. Syntymätön Johanneskin otti osaa heidän iloonsa.
Pyhän Hengen vaikutuksesta Elisabet puhkesi puhumaan suurella äänellä. Hän onnitteli Mariaa, joka odotti Jeesus-lasta. Sanat kohdun hedelmästä osoittavat, että Elisabet tiesi myös Marian jo odottavan lasta. Sana ‘siunattu’ on alkukielessä superlatiivissa, siis Maria on siunatuin kaikkien vaimojen joukossa koko maailmassa. Elisabet ei kuitenkaan ylistä ihmistä, vaan Jeesusta.
Riemastus on ominainen niille ihmisille, jotka kokevat täyttymyksen. Tämä oli pelastushistorian suuri hetki, Jumalan lupaukset kävivät toteen. Lupausten toteutuminen synnyttää aina iloa ja kiitosta.
Elisabethin lopputoivotus on evankeliumin ensimmäinen autuaaksijulistus. “Autuas se joka uskoi.” Uskon varassa Maria oli lähtenyt liikkeelle. Joka uskoo, hänet runsaasti siunataan jo täällä ajassa ja kerran Jumalan luona taivaassa.
Usko Jeesukseen Kristukseen ajaa aina ihmisen liikkeelle, sinne, missä Pyhä Henki toimii. Tällä kerralla Pyhän Hengen toimintapaikka oli Elisabetin ja Sakariaan koti.
Nykyäänkin Pyhä Henki toimii, varsinkin seurakunnassa. Varmimmin hänet kohtaa siellä, missä Herran ihmeelliset teot ovat esillä, kuten kirkossa ja monissa seurakunnan tilaisuuksissa. Pyhä Henki tekee työtänsä meidänkin seurakunnassamme Jumalan sanan ja sakramenttien kautta. Niiden kautta Jumala jakaa meille armoaan. Mutta Pyhä Henki pitää myös huolen siitä, että kaikki tapahtuu oikeassa järjestyksessä.
Jumalan armo ei kelpaa omahyväiselle ja itseriittoiselle ihmiselle, vaan se kelpaa syntiselle ja kaikesta omasta riisutulle. “Nälkäiset Hän täyttää hyvyyksillään, mutta rikkaat hän lähettää tyhjänä pois”, lauloi Maria kiitosvirressään. ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”, sanoo Jeesus.
Tällaisia hengellisesti köyhiä olivat Maria ja Elisabet. Hengellisesti köyhä iloitsee pienestäkin alusta Jumalan valtakunnassa. Missä vähänkin näkyy Jumalan työtä, siellä syntyy ilo ja kiitollisuus. Hänellä ei ole ennakkokaavoja, miten, milloin ja missä Jumalan pitää toimia. Vaan, kuten virressä veisaamme “jos iloa hän saapi, hän tyytyväinen on, hän tyytyväisnä kärsii myös kovan kohtalon.”
Sodan, kilvoituksen ja vaivan keskellä Herra antaa omilleen ihmeellisen rauhansa. Usein käy miekka sydämemme läpi täällä maailmassa. “Sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä”, ennusti vanha Simeon Marialle. Se tapahtui silloin, kun Jeesus riippui ristillä Golgatalla.
Täällä kirkossa on tänään monia, joiden sydänten läpi on miekka käynyt läheisen kuoleman johdosta. Tämä maailma on kuoleman varjon laakso, mutta Jeesuksen Kristuksen läsnäolo auttaa kuoleman tuskissa. Hän on ollut kaikessa kiusattu ja kaiken kärsinyt, kuten mekin, siksi vain hän voi meitä auttaa.
Kaikissa elämäntilanteissa saamme katsoa häneen, joka on tosi lohdutus ja oikea ilo. Autuas on se, joka uskoo, sillä se sana, jonka Herra puhuu, on sinunkin kohdalla varmasti täyttyvä. Aamen.