Saarna Lapinlahden kirkossa
2. vuosikerta
Joh. 5: 1-14
Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.
Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.
Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".
Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy". Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi.
Mutta se päivä oli sapatti. Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta". Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja käy'." He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja käy'?" Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.
Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
Tämän sunnuntain aiheena on Kiitollisuus.
Elämässämme on paljon asioita, jotka saavat meidät tuntemaan kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Saamme kiittää Jumalaa hänen valtavista teoistaan, hänen antamistaan lahjoista ja siitä, mitä hän itse on. Mitä kauemmin elämme yhteydessä Jumalaan, sitä enemmän opimme tuntemaan kiitollisuutta häntä kohtaan. Ja mitä enemmän pääsemme näkemään Jumalan suuruutta, sitä enemmän saamme yhä uusia kiitoksen ja ylistyksen aiheita.
Jumalan suuruuden tajuaminen synnyttää kiitosta ja ylistystä. Mutta kaikkein suurinta on, kun koemme Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Ihaninta Luojassa on hänen armonsa ja laupeutensa. Siksi me kiitämme Herraa ennen kaikkea hänen hyvyydestään, hänen armostaan, uskollisuudestaan ja laupeudestaan. Meidän ei ole syytä unohtaa kaikkea sitä hyvää, mitä Herra on meille antanut ja tehnyt.
Tämän sunnuntain teksti näyttää meille, miten Jumalan rakkaus tulee luoksemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kristus näet laskeutuu aivan meidän syntisten tasolle.
Jerusalemissa olevan Betesdan lammikon partaalla on mies, joka oli sairastanut 38 vuotta. Raamattu kertoo, että Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi jo kauan aikaa sairastaneen.
Kristus näkee ja tietää, ystävät, meidänkin vaivamme ja puutteemme. Eikö se ole armoa, että Kristus näkee ja tietää kaiken meistä? Jos ei näin olisi, olisimme hukassa.
Kristus liikkuu alhaalla. Vaikka Kristuksen asuinpaikka on korkeudessa ja pyhyydessä, hän liikkuu myös alhaalla, maan alimmissa paikoissa. Hän pysähtyy sen luokse, joka ei itse mitään voi. Hän pysähtyy sen viimeisen kohdalle ja kysyy: tahdotko tulla terveeksi? Eikö ole vähän ihmeellistä kysyä sitä mieheltä, joka on jo 38 vuotta sairastanut.
Kyllähän mies sitä tahtoi, tahtoi ihan palavasti. Mutta hänellä oli yksi este. Hän ei itse päässyt terveyttä antavaan lammikkoon silloin, kun vesi kuohui. Ja kun hän oli sinne menemässä, aina joku toinen ehti ensin. Hän jäi aina jälkeen muista, viimeiseksi. Lammikon voima oli jo kadonnut, kun hänen vuoronsa tuli. Ei ollut ketään, joka olisi häntä auttanut. Hän oli aivan yksin tautinsa kanssa maailmassa, vaikka oli paljon ihmisiä ympärillä.
Mutta nyt tulee hänen luokseen todellinen Auttaja, joka on siitä ihmeellinen, että hän aloittaa työnsä heikoimmasta ja hitaimmasta, siitä, joka ei itse mitään voi. Hänen puoleensa Kristus kumartuu ja sanoo: “nouse ota vuoteesi ja käy.” Pelastus ei olekaan kuohuvassa lammikossa, johon sairas ennen oli pannut kaiken toivonsa, vaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka parantaa ja armahtaa.
Tuo päivä oli miehen elämässä pelastuksen päivä. Voimme vain arvailla, miten suurta kiitollisuutta hän sydämessään tunsi, kun hän kokosi kuluneen vuoteensa ja lähti omin jaloin kulkemaan eteenpäin.
Seuraavan kerran Jeesus tapaa parannetun miehen pyhäkössä. Kiitollisuus parantajaa kohtaan vei hänet Herran huoneeseen. Eikä meidän tarvitse arvailla, mitä hän siellä teki. Hän kiitti Jumalaa paranemisestaan. Siellä Jeesus puhutteli häntä ja kehotti: “älä enää syntiä tee.” Jeesus ohjasi hänet jokapäiväisen parannuksen tielle, eli pyytämään anteeksi syntejään ja vastaanottamaan synninpäästön.
Rakkaat ystävät! Tällainen Kristus meillä on. Hän hoitaa koko ihmisen. Hän antaa anteeksi kaikki syntimme ja parantaa kaikki sairautemme. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän muistaa varpusenkin, kuinka ei sitten sinua ja minua? Hän ei ole unohtanut sinuakaan, joka kuuntelet jumalanpalvelusta terveyskeskuksessa tai kodin sairasvuoteella. Ajallaan hän auttaa jokaista lastaan. Hän tietää avun ajan parhaan.
Kiitetään nyt kaikki yhdessä taivaallista Isää hänen iankaikkisesta rakkaudestaan, jolla hän meitä rakastaa, hänen ylenpalttisesta armostaan ja hyvyydestään. Jos täällä kiitoksemme on heikkoa ja vajavaista ja teemme sen arkaillen, niin uskokaamme, että se kerran soi taivaassa pauhaten. Aamen.