Saarna virkaanasettamisen jumalanpalveluksessa Karttulan kirkossa 7.1.1984
Matt.2: 1-12
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: "Juudean Betlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 'Ja sinä Betlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Betlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan".
Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.
Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön teille meidän Herramme ja Vapahtajamme tuntemisen kautta.
Jeesus, maailman valkeus, sai itämaan tietäjät lähtemään tuhansien kilometrien päästä liikkeelle Jerusalemia ja Betlehemiä kohti. Päästyään Jerusalemiin he kysyivät: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas?” He näet olivat tähtitieteensä avulla nähneet todistuksen hänen syntymisestään. Ja kun he olivat saaneet varmuuden Jeesuksen, maailman valkeuden, syntymisestä, he vaivojaan ja kustannuksiaan säästämättä kulkivat tuhansia kilometrejä päästäkseen hänen luokseen. Heidän kohdallaan toteutui Jeesuksen kehotus: “Etsikää, niin te löydätte.”
Raamattu lupaa: “Te etsitte minua, ja te löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.”
Tämä maailma kyllä yrittää Herodeksen lailla johdattaa totuuden etsijöitä harhaan, sillä maailman henki on eksyttävä, nukuttava ja hämmentävä. Mutta se, joka etsii totuutta Jeesuksesta, ei tottele eksyttävää ääntä, vaan Jumalan ääntä.
Tänäkin päivänä on Jeesuksen edessä vain kaksi joukkoa. Toinen tahtoo koko sydämellään ja elämällään etsiä armoa ja totuutta Jeesukselta Kristukselta. Toinen joukko on häntä vastaan, tai on kokonaan välinpitämätön hänestä.
Kumpaan joukkoon me itse kukin kuulumme? Etsimmekö totuutta vilpittömästi, tietäjien tavoin, vai petollisesti, kuten Herodes ja hänen joukkonsa?
Tekstissämme näemme kahden joukon kiiruhtavan Betlehemiä kohti. Toinen kulkee tähden johdolla ja löytää hänet. Toinen joukko kulkee perässä Herodeksen käskyn mukaan, mutta ei löydä Jeesusta.
Itämaan tietäjät löysivät etsimänsä. He pääsivät Jeesuksen seimen luo ja antoivat lahjansa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Itämainen tapa oli, että kuninkaan eteen on astuttava lahjain kanssa. Siinä on esikuva uhraamisesta Jumalan valtakunnan ja lähimmäisen hyväksi.
Loppiaista on perinteisesti vietetty myös lähetystyön juhlapäivänä. Jokainen Jeesuksen löytäjä tahtoo antaa omat lahjansa, jotta evankeliumin sanoma voitaisiin viedä kaikkien kansojen keskuuteen. Tähän meillä tänäänkin on mahdollisuus. Saamme polvistua Jeesuksen seimen luokse itämaan tietäjien rinnalle ja antaa lahjamme kuningasten Kuninkaalle.
Itämaan tietäjät ymmärsivät, että todellinen aarre makasi seimessä. Taivaallinen Isä oli lahjaksi antanut ainoan Poikansa meidän pelastukseksemme. Mutta he eivät nähneet Golgatalle asti. Mitä he olisivatkaan tehneet, jos olisivat saaneet luoda silmäyksen Jeesuksen täytettyyn työhön, hänen kuolemaansa koko maailman syntien tähden.
Me olemme saaneet sanan avulla kulkea seimestä Golgatalle. Millaiset johtopäätökset teemme kaikesta tästä? Kuljemmeko yhä kuin kaikki olisi vain etäistä näytelmää? Vai polvistummeko hänen eteensä ja tahdomme seurata yksin häntä, joka sanoo: “Minä olen tie”?
Raamattu kehottaa meitä antamaan itsemme eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi. Itämaan tietäjien tavoin saamme polvistua ja rukoilla ylösnoussutta Kristusta ja antaa koko elämämme hänen käyttöönsä. Se on armoa, että saamme niin tehdä ja sanoa: “Herra, tässä olen. Tee minulle tahtosi mukaan.”