Saarna Karttulan kirkossa 6.12.1986
5. Moos. 8: 10-14
Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä,
Joulukuun 6. päivä on koittanut. Siniristiliput ovat nousseet jälleen salkoihin ympäri Suomen. Meillä on syytä nöyrään kiitokseen kaikkivaltiaan Jumalamme edessä. Sillä vapaus ja itsenäisyys ei ole mikään itsestäänselvyys, varsinkaan pienelle kansalle.
Samalla, kun saamme olla aidosti kiitollisia maamme itsenäisyydestä, meidän olisi hyvä miettiä, miten vapauttamme ja itsenäisyyttämme käytämme. Olemmehan saaneet Jumalalta, kansojen kaitsijalta, suuren lahjan, mutta myös vastuun lahjan käytöstä. Onhan niin, että me lahjan saatuamme kiitämme aina lahjan antajaa. Tekstimme kehottaa tähän: “Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on sinulle antanut.” Herra sanoo myös: “Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua.”
Meillä suomalaisilla on todella syytä kiittää jo yli 40 vuotta kestäneestä rauhan ajasta. Olemme saaneet mahdollisuuden vapaassa isänmaassa kehittää omia elinolosuhteitamme. Jumala on siunannut pellon, karjan ja kaiken työpaikoilla tehdyn työn. Tosin monen elämää saattaa yhä varjostaa työttömyys, sairaus, yksinäisyys tai köyhyys. Näitä vastaan saamme taistella ja toimia niin, ettemme itse ole kielteisiä asioita lisäämässä.
Tekstimme sisältää myös varoituksen sanan: “Varo, ettet unohda Herraa, sinun Jumalaasi. Muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä.”
Jumalanpalveluksen alussa meille sanottiin sananlasku: “Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.” Siellä, missä Jumalan 10 käskyä ovat kunniassa, eletään tänäkin päivänä oikeudenmukaista ja rauhallista elämää. Siellä pidetään huolta siitä, ettei itsekkyys ja oman edun tavoittelu pääsisi kansaamme tai sen yksityisen jäsenen elämää tuhoamaan.
Syntiä on se, että unohdamme Jumalan ja lähimmäisen. Apostoli Paavali kehottaa: “Olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli.” Hän, meidän Herramme ja Vapahtajamme, eli elämänsä palvellen lähellään olevia, apua tarvitsevia ihmisiä. Lähimmäinen oli aina ensimmäinen. Hänen asiansa oli aina tärkein. Ihmisen ajallinen ja iankaikkinen onni oli Jeesuksen toiminnan keskiössä. Ja hänen työnsä hedelmistä me yhä elämme. Kristinoppimmehan opettaa, että Jeesuksen Kristuksen työ täällä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä.
Vain kristilliset perusarvot tuntien ja tunnustaen kansamme voi pysyä pystyssä. Vain ne korottavat kansamme. Jos perustus on oikein tehty, koko rakennus pysyy pystyssä ja täyttää sen tehtävän, mikä sille on annettu. Tahdomme rakentaa rakasta isänmaatamme sille, jo esi-isiemme laskemalle perustukselle, joka pohjautuu Jumalan sanaan ja lähimmäisen auttamiseen. “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Älkäämme tänäänkään unohtako Jumalaa, kaikkien hyvien lahjojen antajaa, vaan ylistäkäämme häntä siitä hyvästä maasta, jonka hän on meille antanut, ja pelastuksen lahjasta, jonka olemme Jeesuksessa Kristuksessa saaneet.