Saarna perhejp:ssa Karttulan kirkossa 8.12.1985
3. vuosikerta
Luuk. 17: 20-24
Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.
Tämän sunnuntain aihe on Seurakunta odottaa Herran tulemusta.
Elävän seurakunnan tuntomerkki on se, että se odottaa Jeesuksen toista tulemusta. Se odottaa Jumalan valtakunnan ilmestymistä meidän keskellemme.
Myös Jeesuksen ajan juutalainen seurakunta odotti Jumalan valtakunnan tuloa. Siksi fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva. Siis ajankohta kiinnosti heitä. Mutta Jeesus antoi heille vastauksen: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" Siis Jumalan valtakunta on ihmisen sydämessä, eli Jumalan valtakunta on Jumalan herruutta ihmisen sydämessä ja elämässä.
Mutta ihmisen sydämen ovella voi olla este, ettei Jumalan valtakunta pääse sinne sisälle. Sellainen este oli fariseuksillakin. Kun he kysyivät Jumalan valtakunnan tuloa, he eivät tajunneet, että Jumalan valtakunnan airut seisoi heidän keskellään.
Itse asiassa Jeesus yhdisti omassa itsessään nämä kaksi: Jumalan valtakunta on keskellämme jo tässä ja nyt, mutta se on myös kerran tuleva täydellisenä. Kärsivä Jeesus ja voittava Jeesus ovat yksi ja sama henkilö. Jeesuksen tulemus on siis jo nyt todellisuutta niiden kohdalla, jotka uskovat häneen. Jeesus tulee joka päivä ja on joka hetki meidän kanssamme. Kysymys on vain siitä, onko hänellä sijaa sydämessämme ja elämässämme.
Seurakunnassa on pyhäkoulu sitä varten, että lapset avaisivat sydämensä Jumalan valtakunnalle ja sen kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle. Pyhä kaste edellyttää, että lapset saavat kodeissa ja seurakunnassa kristillisen kasvatuksen ja opetuksen. Jeesus sanoo: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Huomasitteko: lasten ja lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja Jeesus jatkaa: “Ja joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Sitten Jeesus pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Kysymys on nyt siitä, olemmeko me ja ovatko lapsemme pysyneet Jeesuksen siunaavien käsien alla, Jumalan valtakunnassa. Voi, miten monet meidän seurakuntamme lapset ovat suuressa vaarassa, kun eivät saa kristillistä kasvatusta ja opetusta. Meiltä vanhemmilta kysytään nyt ja kerran, miten olemme tässä asiassa leiviskämme hoitaneet. Sillä tosiasia on, että ellemme pääse tässä ajassa Jumalan valtakuntaan, eli Jumalan valtakunnan kuningas Jeesus Kristus ei pääse meidän sydämiimme, emme pääse taivasten valtakuntaan. Mutta autuas ja onnellinen se, joka pyytää tänäkin adventin aikana: “Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi.” Tai näin: “Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.”
Ken avaa Herralle sydämensä oven, hänelle kuuluu ylösnousseen Kristuksen sanat: “Katso minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.”
Jeesus kolkuttaa. Mitä teemme? Aukaisemmeko? Niin, se riippuu nyt sinusta ja minusta. Jos me nyt aukaisemme, meille kerran aukaistaan portti taivasten valtakuntaan.