Saarna Karttulan kirkossa 5.2.1989
3. vuosikerta
Mark. 10. 35-45
Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme". Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi". Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?" He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu".
Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
Tänään on laskiaissunnuntai. Laskiaista vietetään hyvin monella eri tavalla. Yleensä ajattelemme, että laskiainen on mäenlaskua, ja kun olemme laskeneet mäkeä, on laskiainen tullut oikein vietetyksi. Ja kun tulee nälkä, syömme hernerokkaa, kuten tänään moni tästä joukosta tekee seurakuntatalossa jumalanpalveluksen jälkeen.
Alkuaan laskiainen oli hyvin toisenlainen juhla. Kyse ei ollut niinkään mäenlaskusta eikä ruoista, vaan paastoon laskeutumisesta. Laskiaissunnuntain alkujuuret ovat meistä n. 4000 km päässä ja 2000 vuoden takana.
Laskiainen alkoi siitä, kun Jeesus ja hänen kolme opetuslastaan kokivat nykyisen Israelin maan alueella lumihuippuisella Hermonin vuorella Jeesuksen kirkastumisen. Sieltä he laskeutuivat alas ja siitä alkoi n. 200 km pitkä matka Jerusalemia kohti. Tuo matka oli se matka ja se tie, jota kirkkomme käsikirja nimittää Jumalan rakkauden uhritieksi. Sen tien alkupäässä Jumala vakuutti ihmisten kuullen: “Tämä on minun rakas Poikani.” Sen tien loppupäässä kaikui kansanjoukon kiihkeä huuto: “Ristiinnaulitse!”
Jeesuksen elämän varrella tapahtui monia ihmeellisiä asioita. Toimintansa aluksi hän paastosi erämaassa 40 päivää ja 40 yötä, taisteli sielunvihollista vastaan ja voitti hänet Jumalan sanalla. Jerikon luona hän tapasi Sakkeuksen, josta tuli Jeesuksen seuraaja ja sokean Bartimeuksen, joka sai näkönsä. Sen tien loppupäässä Jerusalemin liepeillä hän herätti kuolleista Lasaruksen.
Eräässä matkan vaiheessa Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes evankeliumitekstimme mukaan malttamattomina pyysivät, että saisivat istua taivaan kirkkaudessa toinen Jeesuksen oikealla ja toinen vasemmalla puolella. He pyysivät näin kunniasijoja Jumalan valtakunnassa.
Jeesus ei heti vastaa heidän ehdotukseensa, vaan panee heidät testiin ja kysyy: “ Oletteko valmiit vaikka kuolemaan Jumalan valtakunnan tähden?” Jaakob ja Johannes vastaavat myöntävästi. Ja Jeesus ennustaa, että niin tulee myös tapahtumaan. Niin näistä kunniasijoja havittelevista voidaan sanoa: “Pyysivät kunniasijoja, saivat mestauspölkyn.” Vanha historiallinen tieto kertoo, että juutalaiset tappoivat Johannes-opetuslapsen ja Jaakobin, hänen veljensä.
Niin Jeesus sai opettaa heille ja meille kaikille, että suurinta täällä maailmassa ei ole kunniapaikat, vaan palveleminen. Eli joka tahtoo suureksi tulla, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
Tähän Jeesus itse antaa meille esikuvan, sillä hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Jeesus odottaa, että sinä ja minä olisimme kaikkien palvelijoita, diakoneja sanan syvimmässä merkityksessä.
Mutta palveleva mieli kasvaa vain rakkauden maaperässä. Jumalan valtakunnassa kaiken liikkeelle panevana voimana on rakkaus. Vaikka tekisimme kuinka suuria tekoja ilman rakkautta, ne aiheuttaisivat vain lisää kärsimystä lähimmäisillemme. Esimerkiksi joku diktaattori luulee tekevänsä suuria isänmaallisia tekoja, kun tappaa toisia, mutta kun ei ole ollut rakkautta, heidän muistoaan kaikki kiroavat.
Mistä saamme rakkautta? Vastaus on yksinkertainen: Jumalalta. Sillä Jumala on rakkaus. Tämä rakkaus on tullut ihan käsin kosketeltavaksi ja nähtäväksi Jeesuksessa Kristuksessa ja siinä uhritiessä, jonka hän kulki lunastaakseen meidät.
Jos siis tahdot rakkautta, katso Golgatalle, jossa Kristus syntiemme ja rakkaudettomuutemme tähden riippuu ristillä. Ja nyt kuulemme Kristuksen sanat: “Tule ja seuraa minua!”