Saarna Karttulan kirkossa 17.2.1985
2. vuosikerta
Joh. 12: 25-33
Jeesus sanoi: “Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli". Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
Jeesuksen kärsimystien viimeinen osuus oli alkanut Kirkastusvuorelta Hermonilta, ja se päättyi Jerusalemiin. Pitkin matkaa Jeesus oli ilmoittanut tulossa olevasta kärsimisestään ja kuolemastaan, mutta myös ylösnousemisestaan. Evankelista Markus mainitsee kolme tällaista kärsimysilmoitusta. Tuo kolmas on kaikkein selvin: “Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat pakanain käsiin. He pilkkaavat häntä, sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet, ja kolmen päivän perästä hän nousee ylös.”
Puhe kärsimyksestä ja kuolemasta, mutta myös ylösnousemuksesta, oli opetuslapsilta niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. Ehkä heidän silmissään väikkyi tulevan Jumalan valtakunnan loisto ja ihanuus, mutta he eivät tajunneet, että “vaivain kautta voittoon vie Jumala matkamiehen.”
Siksi Jeesuksen piti opettaa heitä: “Joka elämäänsä rakastaa, hän kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän säilyttää sen iankaikkiseen elämään.”
Vehnänjyvän osa on pudota maahan ja kuolla. Elämä on kätketty itsensä alttiiksi antamiseen. Ylösnousemus on kätketty kuolemaan. Rakkaus puhkeaa esiin kärsimyksestä.
Huonosti taitaa tämä oppi mahtua meidänkin päähämme. Järki ei sitä käsitä. Vasta, kun se koetaan Jeesuksen seurassa sydämen tasolla, alkaa kärsimyksen salaisuus kirkastua. Siksi on syytä pyytää: “Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan.”
Ristiltä loistaa valo meidänkin elämäämme ja kärsimyksiimme. Meillä ei ole syytä odottaa, että palvelijalle kävisi paremmin kuin hänen isännälleen. “Missä minä olen, siellä myös minun palvelijani on oleva”, sanoo Jeesus. Kärsimysten tiellä meitä opetetaan kunnioittamaan Isää, kaiken armon ja rakkauden lähdettä. Tie on kaikille vaikea. Niin vaikea, että Jeesuksenkin sielu oli järkytetty, ja hän pyysi: “Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Sanat tuntuivat loppuvan. Mutta kuitenkin: “Sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!”
Isä seurasi Poikaa vaikealla kärsimystiellä ja vastasi heti suoraan taivaasta: “Minä olen sen kirkastanut ja olen sen vielä kirkastava.”
Kärsimysten koulussa kirkastuu Isän nimi. Kun Isä vetää meitä lähelleen, se tapahtuu kärsimysten kautta. Älä sentähden, ystävä, ihmettele, jos sinulla on ehkä paljonkin kärsimyksiä elämässäsi. Isä tahtoo kirkastaa sinulle Poikaansa Jeesusta Kristusta sielusi pelastajaksi. Hän kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Ja mitä suuremmat ovat kärsimykset, sitä suurempi on Kristuksen kirkkaus elämässä ja kuolemassa.
Kun Isä vastasi Jeesuksen rukoukseen, se koettiin hyvin eri tavalla. Toiset kuulivat ukkosen jyrisevän, mutta toiset sanoivat: häntä puhutteli enkeli.
Kun Herra vastaa sinunkin rukouksiisi, se kyllä voimakkaasti havaitaan. Jumala seuraa rukoilevien lastensa elämää, kuulee heidän rukouksensa, näkee heidän kärsimyksensä ja kirkastaa heille itsensä. Hän johdattaa heitä, kun he kulkevat rukoillen täällä kuoleman varjon maassa.
Jeesuksen rukousvastaus merkitsi myös tuomiota tämän maailman yli. Tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. Kun Jeesus ylennetään maasta, se on käärmeen pään murskaamista. Golgatalla synnin käärme tapettiin. Taistelu oli niin kova, että sekä Kristus että syyttäjä kuolivat. Mutta Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti.
Mutta ennen voittoa oli käytävä läpi viimeiset kiusaukset. Niiltä ei säästy kukaan, joka tahtoo Jeesusta seurata. Siksi Jeesus sanoo: “Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.”
Tahdotko sinä palvella Jeesusta? Jos tahdot, niin seuraa häntä, ja kerran saat nähdä kirka stetuin silmin Jumalan. Mutta muista, järjestys on tämä: ensin risti ja sitten kruunu.