Saarna kynttilänpäivänä 4.2.1979 Lapinlahdella
2. vuosikerta
Joh. 1. 14-18
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.
Vanha sananlasku sanoo: On parempi sytyttää kynttilä kuin parjata pimeyttä.
Jeesuksessa Kristuksessa Jumala sytytti kynttilän tämän maailman pimeyteen. Pimeydessä vaeltava kansa näki suuren valkeuden, ja niin kuoleman varjon laaksossa vaeltaville loisti valkeus. Se loistaa tänäkin päivänä. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, annettiin voima tulla Jumalan lapsiksi.
Tämän päivän tekstissä apostoli Johannes iloisesti ja vakuuttavasti todistaa: “Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet ja armoa armon päälle.” Ja Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä: “Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi.” Jeesus Kristus on täydellinen, hänessä ei ollut syntiä. Hän teki tyhjäksi perkeleen teot. Hän sovitti syntimme ja lunasti meidät, kadotetut ja tuomitut ihmiset, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään. Hän voi tänäänkin täydellisesti pelastaa ne, jotka uskovat häneen. Hänen täyteydestään saavat ne, jotka häneen uskovat, armoa armon päälle. Kun otamme armon vastaan, saamme yhä uutta armoa. Jumalan armo vuotaa sateen lailla niiden päälle, jotka tahtovat elää armosta.
Mutta armon rinnalle on nostettava myös totuus. Apostoli Johannes sanoo Jeesuksesta: “Me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Laki on meille annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.”
Sielunvihollinen tahtoisi piilottaa meiltä totuuden. Se antaa kyllä armosta puhua aivan esteettömästi ja tuudittaa meidät siihen harhaluuloon, että ihminen voi elää sekä synnissä että armossa. Totuus meistä ihmisistä niin helposti unohtuu. Syntiinlankeemuksen tähden olemme ilman Kristuksen täyteyttä, ilman armoa ja totuutta, kadotuksen omia.
Emme voi yhtä aikaa elää pimeydessä ja valkeudessa. Jeesuksen Kristuksen ulkopuolella on pimeys ja kadotus. Jeesus on maailman valkeus ja sen ainoa toivo. Joka elää ilman Jeesusta, elää täydellisessä pimeydessä, ja ellei maailman valkeus saa tulla elämään täällä ajassa, täydellinen pimeys kerran kiertyy hänen ympärilleen.
Kun Kristuksen armo ja totuus alkavat saada sijaa kadotetun ihmisen sielussa, sieltä alkaa nousta rukous: Herra, armahda minua syntistä! Ja sen jälkeen (virren sanoin): “Näen niinkuin aamuruskon sielussani koittavan.” Kristuksen täyteys valtaa koko ihmisen. Hän saa armoa armon päälle. Hän ei voi sitä itse ottaa, hän SAA, hänelle ANNETAAN. “Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.” Mitä lähemmäksi pääsemme Jeesusta Kristusta, sitä kirkkaammin näkyy Kristuksen täyteys, eli armo ja totuus.
Isän helmasta lähti Jeesus Kristus täyttämään taivaallisen Isän tahtoa, pelastamaan meitä synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta. Ainokainen Poika palasi Isän helmaan ja tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Mitä hän nyt tekee? Hän elää aina rukoillakseen meidän puolestamme, ettei meidän uskomme raukeaisi tyhjiin. Hän odottaa meitä saapuviksi Isän kirkkauteen. Tie sinne kulkee Kristuksen täyteyden, armon ja totuuden kautta.
Aamen.