Saarna perhekirkossa 7.2.1988
Luuk. 2: 22-32
Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen -niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
Tänään kynttilänpäivänä lähdemme kaikki Israelin-matkalle. Nousemme lentokoneeseen Helsingin lentokentältä ja laskeudumme Israelissa Tel-Avivin lentokentälle. Ajamme suurella ilmastoidulla bussilla Jerusalemiin. Siellä menemme Jerusalemin temppeliin.
Kun astumme sisälle, aluksi on niin hämärää, ettemme näe paljon mitään. Kun silmämme tottuvat hämärään, näemme, että kaikkialla palaa kynttilöitä. Alttarilla on iso 8-haarainen öljylamppu. Temppelissä liikkuu hiljaa joitakin ihmisiä.
Erikoisesti meitä kiinnostaa eräs vanha mies, jolla on pitkä, valkoinen parta. Joku sanoo, että hänen nimensä on Simeon. Hän on hurskas mies. Hän odottaa näkevänsä Jeesuksen. Joka päivä hän käy temppelissä, sillä Pyhä Henki oli hänelle sanonut, ettei hän kuole, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun, siis Jeesuksen.
Kun katsomme ovelle, näemme, kuinka eräs pariskunta avaa temppelin ison oven, ja he tulevat peremmälle. Äidillä on pieni vauva sylissään. Kun Simeon näkee heidät, hän havahtuu. Henki sanoo hänelle, että nyt on Jeesus tullut temppeliin. Hänen kasvoiltaan loistaa ilo ja kiitos. Hän menee vanhempia vastaan ja ottaa pienen Jeesus-lapsen äidin sylistä, kiittää Jumalaa ja sanoo: “Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.” Sen jälkeen Simeon laskee lapsen äidin syliin ja siunaa Joosefin ja Marian. Suuresti he ihmettelevät sitä, mitä tapahtui. Sitten he toimittavat uhrinsa, niin kuin Herra oli käskenyt, ja poistuvat temppelistä kotimatkalle.
Mekin lähdemme Jerusalemin temppelistä, ja muutamien päivien kuluttua palaamme omaan kotiimme.
Kun sitten Jeesus kasvoi aikuiseksi, hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Aivan niin kuin Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä, niin nyt Jeesuskin ottaa meidät syliinsä ja siunaa meitä. “Myös minut siunas Jeesus, kun minut kastettiin.”
Kasteessa Jeesus tulee meidän luoksemme. Jeesus sanoo: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta.” Me suuret ja te pienet, kaikki saamme olla Jeesuksen sylissä. Hän, jonka Simeon kerran siunasi, siunaa nyt meitä kaikkia. “Oi Jeesus ota syliisi nyt meidät pienet turviisi, päällemme laske kätesi, ja anna siunauksesi.”