Saarna Karttulan kirkossa perhejumalanpalveluksessa 2.2.1986
1. vuosikerta
Luuk. 2: 22-32
Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen -niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
Tänään saamme kaikki olla suuressa ja kauniissa Jerusalemin temppelissä. Saamme nähdä siellä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen sekä vanhan Simeon-profeetan. Tärkein näistä kaikista on pieni, vasta muutaman viikon ikäinen Jeesus-lapsi.
Vanha Simeon oli palavasti odottanut Israelin lohdutusta. Lohdutusta tarvittiin erityisesti niinä syvien ahdistusten aikoina, jotka edelsivät Messiaan tuloa.
Nyt tuo lohdutus oli tullut. Simeon oli ollut uskollinen odottaessaan. Pyhä Henki, joka oli hänen päällänsä, oli ilmoittanut hänelle, ettei hän kuole ennen kuin on saanut nähdä Herran Voidellun, Jeesuksen Kristuksen.
Uskollisesti Simeon kävi temppelissä sanan lupaukseen luottaen. Hänen harras odotuksensa palkittiin sinä päivänä, josta tekstimme kertoo. Kun Simeon näki Jeesus-lapsen, hän meni tätä aivan lähelle, otti hänet syliinsä ja puhkesi kiitokseen ja profeetallisen todistukseen.
Hän kiitti kolmesta asiasta:
1. Nyt Herra laski palvelijansa Simeonin rauhaan menemään. Kun odotus oli täyttynyt, hän voi rauhassa odottaa kuolemaa. Ja nuo kiitoksen alkusanat osoittavatkin hurskaan israelilaisen jäähyväissanoja ennen kuolemaansa. Kuitenkaan ei ollut kysymys elämästä eroamisesta, vaan virasta vapautumisesta. Nyt Messiaan tultua Herra päästää uskollisen palvelijansa rauhaan. Jumalan sana on toteutunut.
2. Simeon kiittää Jumalaa siitä, että hänen silmänsä ovat nähneet Jumalan lähettämän pelastuksen. Hän on omilla silmillään nähnyt sen, mitä Vanhan Testamentin profeetat valtavissa tulevaisuuden kuvauksissaan lupasivat.
3. Simeon kiittää siitä, että Jeesus on tullut pelastukseksi kaikille kansoille. Hän on ilmestynyt pakanoille valkeudeksi ja kirkkaudeksi Israelin kansalle.
Varmasti kaikki yhtyivät tuohon Simeonin kiitokseen. Se oli virsi, jonka kaiku kantaa kahden vuosituhannen takaa meidän päiviimme asti. Mekin saamme kiittää siitä, että Jumala lähetti Jeesuksen meidän keskellemme. Jeesus on tullut meille valkeudeksi. Hän itse sanoo: “Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella.” Kenenkään ei enää tarvitse kulkea pimeydessä.
Missä sitten Jeesus on tänä päivänä? Hän on siinä sanassa, jota luemme, veisaamme ja kuulemme. Silloin, kun niin teemme, Pyhä Henki tuo sanan kautta Jeesuksen keskellemme. Näin mekin saamme pitää Jeesus-lasta sylissämme. Ja mitä useammin otamme Jeesus-lapsen syliimme, sitä useammin voimme kiittää Jumalaa hänen suuresta armostansa ja rakkaudestansa meitä syntisiä kohtaan. Ja kun me täällä maailmassa otamme Jeesuksen syliimme, hän ottaa meidät taivaassa syliinsä ja iloitsee siitä, että saa pelastaa meidät iankaikkiseen elämään.
Yhtykäämme mekin nyt kaikki Simeonin ylistykseen jouluvirren 21 viimeisen säkeistön sanoin:
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa,
siit’ enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.