Saarna Karttulan kirkossa 5.8.1984
1. vuosikerta
Matt. 17: 1-8
Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.
Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.
Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.
Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden".
Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä". Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkääkä peljätkö". Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.
Tämän sunnuntain aihe on Kristuksen kirkkaus.
Vain kolme Jeesuksen opetuslapsista pääsi hänen mukanaan Kirkastusvuorelle. Muut olivat vuoren juurella tietämättä, mitä ylhäällä tapahtui. Vuorella, ilmeisesti Hermonilla, Pietari, Jaakob ja Johannes saivat nähdä Kristuksen kirkkauden. Tapahtuma oli heille niin merkittävä, että he vielä myöhemmin palasivat siihen kirjoituksissaan. Apostoli Johannes näet kirjoittaa evankeliuminsa alussa: “Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” Ja Pietari: ”Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.' Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.”
Aivan samaa kuin mitä tapahtui Jeesuksen kastehetkellä Jordanilla koettiin nyt Kirkastusvuorella. Isä Jumala tunnusti Jeesuksen omaksi Pojakseen ja sanoi: “Kuulkaa häntä.”
Isä on siis kehottanut meitä kuulemaan elämässämme, mitä Jeesus Kristus, hänen rakas Poikansa, meille sanoo. Autuaita ovat ne jotka kuulevat. Pyhältä vuorelta käsin Isä näyttää meille Kristuksen jumaluuden ja sen kirkkauden, jossa Jeesus nyt asuu.
Monelle Jeesuksen jumaluus on suuri ongelma. Nykyään juutalaisetkin, ja monet muut, tunnustavat Jeesuksen viisaaksi opettajaksi ja tiennäyttäjäksi elämässä, jopa profeetaksi, mutta jumalallinen puoli menee jo yli ymmärryksen.
Vain Pyhä Henki kykenee kirkastamaan meille Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan voitelemaksi Messiaaksi. Hän tekee sen elävän sanan kautta. Raamattu sanoo, että Jumala oli Kristuksessa ja että Kristus on Jumalan Poika. Ja jolla Jumalan Poika on, sillä on elämä. Mutta jolla Poikaa ei ole, se ei ole elämää näkevä.
Usko Jeesukseen tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Siksi Isä pyhältä vuorelta sanoo: “Kuulkaa häntä”.
Onko Kristuksen sanojen kuuleminen meille tärkeää elämässämme? Sanan kuulemisen ja tottelemisen kautta kulkee tänäänkin tie Kirkastusvuorelle. Pyhä Henki näyttää meille syntimme, mutta hän näyttää meille myös syntiemme sovittajan ja lunastajan, Jeesuksen Kristuksen. Pyhä Henki näyttää myös tulevan tilinteon, tuomion, vakavuuden.
Sana vie meidät pyhälle vuorelle katsomaan Kristuksen kirkkautta ja kuulemaan elämän sanaa hänen suustaan. Siellä koetaan sekin, kuinka jo Vanhan Testamentin profeetat viittaavat Kristuksen kirkkauden ilmestymiseen, ehkäpä selvimmin juuri Mooses ja Elia, jotka puhuivat Jeesuksen kanssa Kirkastusvuorella.
Opetuslasten oli Kirkastusvuorella hyvä olla. He kokivat siellä tulevan, täydellisen kirkkauden esimakua. Jeesuksenkin olisi ollut helppo nousta jo suoraan sieltä Isän tykö. Mutta kaikkien heidän täytyi laskeutua vuorelta alas tämän maailman tuskaan ja vaivaan.
Kirkastusvuorelta alkoi Jeesuksen kärsimystie Golgataa kohti. Isä vahvisti häntä ja muistutti, että Jeesus on hänen rakas Poikansa.
Kirkastusvuorihetket Jumalan sanan ääressä ovat meillekin uskon vahvistukseksi, että jaksaisimme kulkea elämän ahdistuksissa uskossa loppuun asti. Usein meidät kuitenkin jo kohta riisutaan kaikista korkeista tuntemuksista ja kokemuksista, ja olemme jopa suuressa vaarassa joutua epäuskoon.
Mutta pyhältä vuorelta saamme sanat arkielämän keskelle: “Ja kun he nostivat silmänsä, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinänsä.” Niin: Jeesuksen yksinänsä.
Kirkastusvuorikokemukset ovat usein lyhyitä, välähdyksen omaisia hetkiä. Niihin ei voi jäädä. Niissä ei olekaan pelastuksemme perusta. Vain Jeesus yksin pysyy, kaikki muu katoaa. Hänessä on pelastuksemme. Jeesus yksinään riittää meille pääsemiseksi iankaikkiseen kirkkauteen. Aamen.