Saarna Lapinlahden kirkossa 17.7.1983
3. vuosikerta
Joh. 17: 1-5
Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Tämän sunnuntain aiheena on Kristuksen kirkkaus. Se näkyy meille kahdessa asiassa: Jeesuksen kuolemassa ja Jeesuksen paluussa siihen kirkkauteen, josta hän lähti täyttämään tehtäväänsä maan päällä.
Evankeliumiteksti on alkukatkelma Jeesuksen ylimmäispapillisesta eli jäähyväisrukouksesta. Tuossa rukouksessaan hän rukoilee ensiksi itsensä puolesta. Jeesus tietää hetkensä lähestyvän. Kirkastusvuorelta, Isän kohtaamisen paikalta, oli alkanut viimeinen matka Jerusalemia kohti. Nyt tuo matka oli tehty ja hetki tullut. Siksi Jeesus pyytää: Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi.
Monen ahdistuksen kautta Jeesuksen täytyi kulkea Isän luo. Jeesuksen opetuslapsilla, myös meillä, on sama tie siihen kirkkauteen, jossa Jeesus nyt on. Ensin risti, sitten kruunu.
Jeesuksen kirkastuminen tapahtuu hänen kuolemassaan Golgatalla ja hänen paluussaan Isän tykö kirkkauteen, kunniaan ja voimaan. Koska kaikessa näin tapahtuu Jumalan tahto, Jumalakin siinä kirkastuu.
Kärsimällä pilkkaa, vainoa ja katkeraa ruumiillista kipua Jeesusta valmistettiin täällä maailmassa Isän kirkkauteen. Ensin varjo, sitten kirkkaus; ensin yö, sitten päivä. Tämä on Jumalan järjestys tänäkin aikana. Me niin helposti menisimme oikotietä taivaaseen. Jeesuksenkin olisi ollut helppo nousta Kirkastusvuorelta Isän tykö, mutta hänen täytyi laskeutua sieltä tämän maailman tuskaan ja vaivaan sekä katkeraan ristinkuolemaan.
Kun Luther selittää meille Pyhän kasteen sakramenttia, niin hän puhuu kristityn kuolemisesta ja ylösnousemisesta joka päivä. Vanhan ihmisemme on kuoltava joka päivä. Miten tämä kuoleminen tapahtuu? Jeesus sanoo, että se tapahtuu itsensä kieltämisen ja ristin ottamisen kautta ja hänen seuraamisensa kautta. Kirkkauteen kuuluu kärsimys täällä ajassa ja sitten iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa. Sitä se oli Jeesukselle ja sitä se on Hänen opetuslapsilleen tänäkin päivänä.
Tekstissämme Jeesus opettaa iankaikkisesta elämästä, että se alkaa jo täällä. Täällä ovat sen juuret. Juurien tehtävänä on olla pimeässä, imeä ravintoa ja elättää. Iankaikkisen elämän juuret ovat Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan tuntemisessa ja Jumalan tunnustamisessa. Vain sen, minkä tunnemme, me tunnustamme, ja siihen me uskomme. Mitä paremmin tunnemme kolmiyhteisen Jumalan, sitä lujempi on uskomme häneen. Näin Jumalan tunteminen ja häneen uskominen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tunteminen ei tapahdu tunteellisissa elämyksissä, vaan siihen kuuluu uskollinen ja joskus hyvinkin vaivalloinen sananviljely. Usko tulee vain kuulemisesta, siis Jumalan sanan kuulemisesta, ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Siksi Jumalan sanaa tulee kylvää ihmiseen jo pienestä lapsesta alkaen. Pyhäkoulutyö seurakunnassa on ensiarvoisen tärkeä työmuoto.
Me veisasimme alussa: “Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan.” Me pyysimme näin, sillä me tiedämme, että sieltä loistaa meille langenneille Isän sydämen syvin rakkaus. Näin Kristus kirkastuu meille, sana alkaa elää. Siinä tuntuu hunajan maku. Pyhä Henki kirkastaa Golgatan Kristusta, jossa tämä maailma näkee vain asiansa hävinneen viimeisen villitsijän. Siinä, missä Jeesuksen opetuslapselle täällä maailmassa välähtää Kristuksen kirkkaus, tämän maailman lapsi ei näe mitään erikoista.
Tänään, kirkastussunnuntaina, Jeesus viittaa meille tietä iankaikkiseen elämään. Hän sanoo asiat oikeassa järjestyksessä: “Tule, ota risti ja seuraa minua.” Meidän täytyy pukeutua hänen kärsimysmuotoonsa ja tulla osallisiksi hänen kuolemastaan. Yksin sen kautta tulee kirkkaus.
Kaikesta luopuminen, rakkaimmankin pois antaminen, mitä sinulla on, kuuluu Jeesuksen seuraamiseen. Mutta kun annat sen Jumalalle, voit sen tehdä uskossa, nöyrästi ja kiittäen. Saat antaa pois kaiken sen, mikä on rakkaampaa kuin yksin Jeesuksen tunteminen ja tunnustaminen. Se kyllä vaatii taistelua, uskon rukousta, joskus ihan verta ja kyyneleitä, mutta Kristus vahvistaa heikkoa vaeltajaa. Rakkaudesta meihin syntisiin Isä luopui ainoasta Pojastaan, mutta sai hänen kauttaan pelastaa koko maailman. Voitko sinä luopua Kristuksen seuraamisen tähden kaikesta? Voitko antaa sen uhriksi Jumalalle, koska muuten et voi seurata Kristusta?
Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä, katoavaa tavaraa. Ja ellei ihminen tämän riisumisen tuomion alle taivu, hän ei ikinä tule perimään Jumalan valtakuntaa. Peltoon kylvetyn jyvän tulee ensin kuolla ennen kuin kasvi voi itää, kasvaa, kukkia ja tuottaa hedelmää. Tahdommeko me kulkea kuoleman kautta elämään, Golgatan kautta Kristuksen kirkkauteen, vai käymmekö tämän maailman mukana iäiseen pimeyteen?
Armon Herra, kutsu meitä, vedä meitä, niin me juoksemme sinun perässäsi. Aamen.